Syntymäpäivä. Ensimmäinen, jonka vietin jossain muualla, kuin kotona sukulaisten ympäröimänä ja kieltämättä fiilis oli hyvä. Olin kyllästynyt jo vanhempieni suureen intoon siitä, mitä kakun sisään laitetaan, mitä tarjoiltaisiin syntymäpäivinäni, mitä seuraavana päivänä joululounaalla. Miksi äiti edes suostui aina pitämään joulun ja syntymäpäiväni erikseen? Ne olisi ihan hyvillä mielin juhlistaa samana päivänä.
Ehkä eniten nyt odotin sitä, mitä Niall oli suunnitellut. Mikä oli hänen suunnitelmansa päivällisen lisäksi. En kuitenkaan halunnut olla päivän keskipiste. En pitänyt siitä, joten toivoin, ettei mitään suurta. Maksimissaan häneltä voisi olla mukana yksi ystävä. Ja mieluusti vaikka joku, jonka tunsin - tai edes tiesin entuudestaan, kuten Zayn. Tiesin herran, ja Niall itse oli tuon kanssa hyvissä väleissä, joten miksi ei? Tosin miksi Zayn olisi matkannut Lontoosta tänne juhlistamaan syntymäpäivääni? Ja joulua, joka ei edes varsinaisesti ole hänelle juhla samalla tavalla, kun se on esimerkiksi mulle.
Kun viimein kahden tunnin makoilun jälkeen pääsin ylös sängystä, löysin jääkaapin ovesta pinkille paperille kirjoitetun viestin. Lappuihin olinkin tottunut Niallin kanssa ollessani. Näkisin niistä varmaan unia, kun joskus pääsisin kotiin saakka. Ilman mitään ihmettelyä tartuin lappuun, lukien sen läpi muutamaankin otteeseen.
''Louis,
Oon pahoillani, etten ole kotona sun herätessä. (en viittiny herättää sua, olit liian sulonen) Mä tiedän, sun syntymäpäivä (hyvää synttärii beib, saat pusun sitku tuun!!), mut mun oli pakko mennä hoitamaan pari juttua liittyen tähän päivään.
Tein sulle aamiaisen valmiiksi, toivottavasti tykkäät sitä ♥
psst. en viivy kauaa ja toivottavasti oon kotona jo, kun heräät
pssst. jos en kuitenkaan oo, sä voit vaikka ilmottaa mulle, et oot heränny, ni tuun sun seuraks, ellei oo mikään tärkee kesken :)
- Niall''
Kiinnitin magneetilla lapun takaisin jääkaapin oveen, avaten oven hymy huulillani. Suloista sinäänsä, että Niall jaksoi tehdä aamulla mulle jotakin syötävää mieluummin, kun olisi herättänyt mut, tai nukkunut pidempään mun vierellä. Tietenkin mä arvostin sitä elettä. Niall oli ajattelevainen. Koska jos hän ei olisi tehnyt mulle valmiiksi jotakin syötävää, en kuitenkaan olisi syönyt. Olin liian laiska tekemään aamulla mitään. Tai, no jos tätä nyt aamuksi voi kutsua. Kello oli lähemmäs yksi, kuin kaksitoista.
Lopulta nappasin valmiiksi tehdyn leivän, sekä kulhon täynnä hedelmiä, joiden kanssa marssin olohuoneen kautta makuuhuoneeseen. En niinkään tiedä, miksi juuri olohuoneesta, mutta kai toivoin Niallin istuvan tapittamassa telkkaria. Ei hän tosin istunut. Surullista.
Makuuhuoneeseen päästyä laskin aamiaisen sängyn päätyyn, vihellellen samalla jotakin aikoinaan radiossa soinutta sävelmää. Nappasin puhelimeni, johon oli tullut pari onnitteluviestiä. Isältä, äidiltä, parilta ystävältä, sekä Liamilta.
Liam: Awww, oot iso poika jo! Pidä hauska synttäri Niallin kanssa ja muistakaa käyttää ehkäsyy
Minä: Oh, hyi sua
Minä: En mäkään nyt ihan kaikkeen lähde mukaan ekalla näkemiskerralla...
Liam: Joko te ootte suudellu?
Liam: Entä seurusteletteko te?
Liam: Miks sä et oo kertonu mulla mistään?
