If I Love You 《Ezria》

Rosewood

Luku 2

Taksin hidastaessa kohotin katsettani ulos. Silmäni levähtivät huomatessani tutun kadun. Olimme Rosewoodissa, Spencerin etupihalla.

"Brook, herää, olemme perillä", kuiskasin tytölle. Brooklyn avasi silmänsä hitaasti mutta oli heti kurkkimassa ikkunasta ulos ja taputti innokkaasti käsiään. Brooklyn ei ollut minun seurassani koskaan ujo, mutta vieraiden luona hänestä tuli hiljainen ja kokoajan sylissä oleva pieni tyttö. Avasin turvavyömme ja astuin raikkaaseen kevätilmaan. Avasin Brookin oven ja nostin pienen tytön syliini. Kävelin hitaasti ja epävarmasti kohti etuovea. Epävarmuus, pelko ja ikävä painoivat raskaasti, ja askelia oli vaikea ottaa. Lopulta pääsin ovelle ja koputin kuuluvasti pari kertaa. Ei kestänyt kauaa, kun sisältä kuului askelia. Hengitin syvään kolme kertaa, ja valmistauduin henkisesti oven avautumiseen.

Yllätykseni ovella ei ollut Spencer, vaan reilusti vanhempi rouva. Spencerin äiti.

"Aria?" Naisen ääni värähti. Hymyilin ja sanoin:"Hei Veronica. Mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Onkohan Spencer kotona? Vai asuuko hän edes täällä enään?"

"Spencer ja muut tytöt ovat Emilyllä. Hän ei enää asu täällä, hän käy koulua Washingtonissa ja opiskelee asianajajaksi. Voin antaa Emilyn uuden osoitteen jos haluat?" Veronica selitti hymyillen. Nyökkäsin, näytti siltä että Emilykin olisi muuttanut. Yhtäkkiä pelko läväisi naisen. Mitä jos kaikki tytöt asuisivat ympäri maailmaa? Onko hänellä enää edes syytä jäädä tänne? Veronica haki nopeasti kynän ja paperia sisältä, ja raapusti siihen Emilyn osoitteen.

"Kaikki muut tytöt asuvat tietääkseni Rosewoodissa, Spencerillä alkoi kesäloma, joten hänkin on täällä nyt syksyyn asti", Veronica sanoi ja ojensi lappusen. Hyvästelin naisen ja kiitteli kaikesta. Brooklyn oli odottanut keskustelun ajan taksilla, ja näytti surulliselta kun saavuin tytön luokse.

"Eivätkö he halua enää meitä?" Brooklyn kysyi ääni väristen. Heilutin päätäni ja sanoin:

"Älä huoli, kummisi ei vain ollut kotona. Tiesitkös, sinulla on neljä mahtavaa kummia, ja he kaikki ovat kokoontuneet Emily-kummillesi. Meidän pitää vain mennä eri talolle."

Brooklyn nyökkäsi hieman hämillään.

Parin minuutin kuluttua auto saapui Emilyn talolle. Talo oli iso, valkoinen ja hienolla puutarhalla varustettu omakotitalo. Luotin siihen, että saisin jäädä tänne hetkeksi, ja otin kaikki tavaramme ulos autosta päästäen taksin paluumatkalle. Pyysin Brooklyniä tällä kertaa mukaansa ovelle.

Kävelin rauhallisesti etuovelle ja pimpotin ovikelloa. Sisältä kuului juoksuaskelia ja ovi lennähti auki. Minun edessä seisoi pari vuotta vanhentunut Emily. Minut nähdessään naisen kasvot vaihtuivat sekalaiseksi, aivan kuin hän kävisi mielessään kymmeniä eri tunneaaltoja.

"Aria? O-oletko se todellakin sinä?" Emily kysyi ääni väristen. Nyökkäsin ja syöksyi Emilyä halaamaan.

"Missä sinä olet ollut? Olimme huolesta sekaisin!" Emily rupesi kiljumaan. Lauseesta voisi luulla, että hän oli vihainen. Mielestäni hän kuitenkin näytti maailman parhaan joululahjan saaneelta pikkulapselta. Sisältä kuului hämääntyneitä huutoja, luultavasti miksi Emily kiljui.

"Tule sisään, ota tavarasikin. Saat olla täällä niin kauan kuin on tarpeen!" Emily kertoi ja viittasi tavaravuortani kohti.

"Em, ennen kuin tarjoat paikkaa, tahtoisin esitellä sinut eräälle", kerroin hänelle rauhallisesti. Emilyn katse oli kysyvä ja hämääntynyt. Nappasin jalkojeni takana piileksineen pikkulapsen syliini.

"Emily, tässä on tyttäreni Brooklyn. Brooklyn, tässä on yksi kummeistasi", esittelin heidät toisillensa.

Emily näytti olevan pienessä shokissa, mutta tunteet vaihtuivat nopeasti rakastuneeseen ja innoissaan olevaan. "Sinulla on tytär? Oletpa sinä Brooklyn kaunis! Hanna- ja Alison-kummisi rakastuvat sinuun!" Emily leperteli tytölle. Brookilta pääsi pieni kikatus ja Emily oli kuin sulanut lumiukko.

"Tulkaa nyt sisään, muutkin haluavat varmasti nähdä teidät!" Emily hösläsi tehdessään ovelta tietä sisälle.

Jätin tavarat vielä ulos ja potkaisin tennarini eteiseen. Kävelin Brooklyn sylissä olohuoneeseen, Emily edessäni tietä johdattaen. Ennen kuin muut näkivät minua ja Brooklyniä, Emily kysyi heiltä:"Arvatkaapas kenet löysin ovelta?" Astuin piilosta esiin ja tytöt rupesivat kiljumaan.

"ARIAA MISSÄ SÄ OLIT?" Kukaan ei kiinnittänyt pieneen tyttööni huomiota. Istuin sohvalle heidän viereensä ja nostin Brooklynin parempaan asentoon syliini. Silloin tyttöjen katseet siirtyivät lapseen.

"Kukas sinä olet?" Hanna kysyi Brooklyniltä. Brooklyn katsoi minuun hätääntyneenä. Hän ei ollut ikinä pitänyt tällaisista tilanteista, joissa oli liian paljon uutta ja liian vähän tuttua.

"Tässä on tyttäreni, Brooklyn Avery-Rose", kerroin. Päätin jättää sukunimen mainitsematta, se kun sattui olemaan Fitz. Olin halunnut Ezralta tyttöön jotain muutakin kuin ulkonäön, joten olin nimennyt hänet Ezran mukaan. Tytöt näyttivät käyvän samaa läpi kuin Emily äsken. "Joten, kerrotko meille minne menit ja miksi? Ilmiselvästi sait Brooklynin, oliko se syy?" Emily ja Alison kysyivät melkein yhtä aikaa. Nyökkäsin ja aloitin selittämään tarinaamme:"Lähdin siis kesken minun ja Ezran mökkiviikonlopun.

menit ja miksi? Ilmiselvästi sait Brooklynin, oliko se syy?" Emily ja Alison kysyivät melkein yhtä aikaa. Nyökkäsin ja aloitin selittämään tarinaamme:"Lähdin siis kesken minun ja Ezran mökkiviikonlopun. Sain selville, että hän oli kirjoittanut kirjaa sinusta, Alison, ja käyttänyt meitä hyväkseen kirjan teossa. Tulin yöllä kotiin, jätin vanhemmilleni lapun ja pakkasin rahaa sekä omaisuuteni. Lähdin yöjunalla New Yorkiin. Nykissä kävin kouluni loppuun ja pääsin assistentiksi yhteen suurimmista kirjapainoista. Olen niin pahoillani teidän jättämisestä!"

Emily kuunteli tarkkana ja viittoi minua jatkamaan. Vilkaisin muitakin ystäviäni. Spencerillä oli kasvoillaan vakava ilme, Hanna näytti surulliselta ja Alison näytti jääneen miettimään Ezran kirjaa.

Jatkoin: "Sain Brooklynin toukokuussa 2013. En jäänyt äitiyslomalle, Brooklyn meni naapurilleni hoitoon töitteni ajaksi. Sain elätettyä meidät juuri ja juuri, ylimääräistä rahaa meillä ei oikeastaan ollut. Brooklynin ollessa tarpeeksi vanha hän meni päiväkotiin. Arkemme oli samanlainen joka päivä. Tänään pääsin töissä kirjanjulkaisukokoukseen, jossa näin Ezran kirjoittaman kirjan. Kirja oli minusta ja tajusin kuinka paljon olen vienyt Brookilta. Hän ansaitsee isovanhemmat, kummit, sedän... Joten pakkasimme ja lähdimme tänne. Ja tässä sitä nyt ollaan."

"Voitte jäädä tänne niin pitkäksi aikaa kuin on tarve", Emily lupasi.

"Mitä te olette tehneet näinä kahtena vuotena?" Kysyin tytöiltä.

"Minä lähdin lukion jälkeen lakia opiskelemaan. Asun nykyään Washingtonissa Tobyn kanssa. Hän on poliisi", Spencer kertoi. Nyökkäsin hänelle hymyillen.

"Minä olen terapeutti, vapaa-ajalla ohjaan liikuntaryhmää ja kirjoitan novelleja. Asun samassa talossa kuin ennenkin", Alison kertoi.

"Minä asun täällä äitini kanssa. Isä kuoli vain kuukausi sinun lähtösi jälkeen, hän loukkaantui onnettomuudessa. En seurustele ja olen töissä Rosewoodin lukiossa, liikunnanopettajana ja uimavalmentajana", Emily kertoi.

"Olen Rosewoodin mallitoimiston johtaja, olen naimisissa Calebin kanssa ja asumme pienessä omakotitalossa lähdellä Ezraa", Hanna kertoi. Ilmeeni jäätyi miehen nimen kohdalla. Miten Ezra eli? Seurusteliko hän?"Mi-mitä Ezralle kuuluu?" Kysyin hiljaa. Tytöt loivat minuun haikean katseen.

"Emme tiedä paljoakaan. Hän kirjoittaa kirjoja, on edelleen äidinkielen opettaja ja asuu lähellä Hannaa. Vaikka hän on kollegani, emme oikeastaan keskustele lainkaan", Em kertoi.

Alkoi tulla myöhä, laitoin Brooklynin nukkumaan vierashuoneeseen. Tytöt lähtivät koteihinsa, ja istuin Emilyn kanssa keittiössä.

"Voinko lainata huomenna autoasi? Ajattelin lähteä käymään vanhempieni luona", kysyin Emilyltä. Emily nyökkäsi ja sanoi hyvät yöt. Hiivin hiljaa vierashuoneeseen ja käperryin Brooklynin viereen.

// Toinen luku! Mulla on ongelmia noiden aikamuotojen kanssa, saatan vaihtaa lukujen välillä preesenssiä ja imperfektiä. Ensi luvussa tavataan vanhoja tuttuja...

Kommentoikaa, saan motivaatiota kirjoittamiseen! Kommentoi vaikka vain haluatko lukea lisää, olisiko minulla parannettavaa tai mitä sinun mielestä pitäisi tapahtua seuraavaksi.