If I Love You 《Ezria》

Luku 3 "Shokki"

Aamulla nousin aikaisin ja valmistin aamupalan meille. Aamiaisen jälkeen puin Brooklynille vaatteet. Minulla oli hiukset kiharrettuina, harmaa huopatakki, farkut ja siniset Converset. Brooklynillä oli kaksi löysää lettiä, vaaleanpunainen huopatakki, valkoiset farkkulegginsit ja vaaleanpunaiset tennarit.

"Kuka tuolla asuu?" tyttäreni kysyi ujosti. Hymyilin tytölle ja avasin turvavyömme.

"Äitin äiti. En ole varma asuuko äitin veli ja äitin isä siellä, mutta saadaan se pian selville", selitin tytölle. Brooklynin oli vaikea vielä käsittää mummi-, vaari- ja enonimityksiä, joten ne oli helpompi selittää näin. Äidilläni oli ongelmia isän kanssa lähtiessäni, enkä usko että he asuisivat enään yhdessä. Mike on nyt on 18-vuotias ja saattaa olla opiskelemassa. Autoin Brooklynin ulos autosta ja kävelimme etuovelle. Talo oli aivan samanlainen, kuin lähtiessäni. Etupihalle oli istutettu uusia kukkapensaita ja rakennettu keinu. Keinua ihmettelin suuresti, eihän täällä asu lapsia...

Brooklyn huokaisi syvään, olin hävinnyt ajatusmaailmaan. Pieni tyttö kurotti kätensä ovikellolle ja painoi nappia. Talossa kaikui ovikellon kilahdus ja sisältä kuuli puhetta. Pian ovi aukesi, mutta oven takana ei ollut kukaan, jota olisin tunnistanut.

"Kuka sä olet?" tyttö, ehkä 13-vuotias, kysyi. Hänellä oli melkein platinablondit hiukset nutturalla, löysä toppi ja mustat farkut.

"Öhhm, asuuko täällä enään Ella Montgomery?" ohitin tytön kysymyksen. Lapsi nyökkäsi ja huusi: "ÄITI, JOKU NAINEN KYSYY SUA!" Jäädyin paikoilleni. Äiti? Mitä ihmettä? Onko minulla joku salassa pidetty sisar? Lopetin miettimisen kun ÄITINI käveli ovelle. Hänen katseensa jäätyi, ja hän käski pienemmän tyttärensä yläkertaan.

"A-Aria?" Ella kuiskasi. Hänen silmät alkoivat kiiltää ja hän veti minut halaukseen.

Seisoimme pitkään toistemme sylissä. Sitten irrottauduin. Käännyin tyttäreni puoleen ja nostin hänet syliini. Brooklyn hautasi kasvonsa rintaani, hän ei selvästi tykännyt tästä.

"Äiti, tässä on Brooklyn... Lapsenlapsesi", kerroin. Ellan kasvot muuttuivat entistä oudommiksi.

Ella kutsui meidät sisälle ja kerroimme viimeisten vuosien tapahtumat. Kerroin minun ja Brooklynin tarinan. Selvisi, että isä lähti pian minun jälkeeni. Hän johti alakoulua Rosewoodissa. Ella oli naimisissa Zach-nimisen miehen kanssa, ja miehen edellisestä avioliitosta heillä oli Natalie-niminen tytär. Mike työskenteli autokorjaamolla. Hän asui keskustassa tyttöystävänsä Beccan ja heidän koiranpentu Arielin kanssa.

"Joten... Oletan Brooklynin isän olevan Ezra Fitz?" Ella kysyi. Olin shokissa, en ollut mielestäni koskaan kertonut vanhemmilleni Ezrasta. Ella huomasi ilmeeni ja selitti, että katoamiseni jälkeen Ezra oli itse tullut kysymään minusta ja selittänyt tilanteen. Ellalla oli kestänyt asian käsittely, mutta he olivat pitäneet yhteyttä, jos minusta löytyisi tietoa.

"Tietääkö hän Brooklynistä?" Ella kysyi varovaisesti. Pudistin päätäni ja nousin pöydästä. Ellan mies oli töissä ja Brooklyn oli leikkimässä Natalien huoneessa.

"En tiennyt lähtiessäni, että olin raskaana", kuiskasin. Muistot olivat alkaneet tuomaan kyyneliä poskilleni, joten pyyhkäisin ne nopeasti pois.

Natalie ilmestyi Brooklyn sylissään meidän luo.

"Brooklyn on tosi väsynyt", Natalie kuiskasi hiljaa pitäessään unessa olevaa pikkutyttöä sylissään.

"Me taidetaan lähteä ruokaostoksille ja päiväunille", kerroin tytölle ja äidilleni. Otin tyttäreni Natalien sylistä ja kävelin eteiseen.

"Missä te nyt siis yövytte?" äitini kysyi.

"Emilyllä, onko sulla osote?", kysyin. Ella nyökkäsi. Halasimme ja kerroin heipat Natalielle, jonka jälkeen lähdin autolle. Asetin pienen tyttäreni turvaistuimeen ja käynnistin auton. Lähdin ajamaan lähimmälle ruokakaupalle.

"Maito, on. Juusto, on. Piltit, on...", luettelin ostoslistaani. Minulla oli kärryt ja niissä Brooklynin istuin, jotta tyttö saisi nukkua. Työnsin kärryt herkkuosastolle, olimme suunnitelleet pitävämme leffaillan tyttöjen kanssa. Nappasin pari suklaalevyä ja rupesin miettimään mitä karkkeja minun pitäisi ostaa. Yhtäkkiä tunsin pienen tökkäyksen alaselässäni. Käännyin ja näin pienen pojan takanani. Enkä oikeastaan ketä tahansa poikaa.

"Malcom?" kysyin hätääntyneenä. Onko Ezra täällä? Tai Maggie?
"Aria?" Malcom kysyi vähintään yhtä yllättyneenä. Malcom näytti paljon isommalta. Hänen on oltava kahdeksan ainakin.

"Mitä sinä teet täällä yksin?" Kysyin pojalta. Malcom näytti hetken aikaa vielä toipuvan yllätyksestä mutta avasi sitten suunsa:
"En oo yksin. Tulin vain hakemaan karkkipussin samalla kun isi ostaa ruokaa", Malcom selosti. Isällä hänen täytyi tarkoittaa Ezraa.

"No hyvä. Minun täytyy tästä lähteä, umm, kokkaamaan ruokaa", selitin Malcomille, nappasin ensimmäisen silmiin osuvan karkkipussin ja lähdin kassalle.

"Aria, eikö sun kärry jäänyt?" Malcom kysyi kun aloin kävelemään kiireesti pois. Käännyin, nappasin kärryn ja lähdin kohti kassoja.

"Isi, Aria oli täällä!" kuulin pojan hihkaisevan hyllyllä kun käännyin pois näkökentästä. Kuulin jonkun tipahtavan - oletan ostoskoria - ja miehen juoksuaskeleet. Vilkaisin hätääntyneenä rauhassa nukkuvaa tytärtäni ja kiirehdin kassalle.

"ARIA?" niin-ihana-ja-rakastava ääni huudahti. Käännyin katsomaan joskus koko elämäni tarkoitusta. Ezra ei olut muuttunut tippaakaan, yhtä komea ja lempeä... Mitä oikein ajattelin?
"Öh Ezra, hei", tönkötin. Mies käveli luokseni ja jäi tuijottamaan.

"Mi-mihin sinä lähdit?" Ezra kysyi.

"Minulla ei ole nyt aikaa tähän, täytyy mennä", yritin selittää ja peittää selkäni taakse pienen lapsen.

"Voisitko tulla illalla kanssani kahville ja kertoa kaiken?" Ezra ehdotti. Sydämeni saattoi hypätä kurkkuun asti. Olinko valmis kertomaan? Ezra ansaitsi tietää.

"Olen kiireinen illan, käykö huomenna brunssi?" ehdotin. Saatan ehtiä hankkimaan Brookille lapsenvahdin. Ezra nyökkäsi ja lähti sitten selvästi vieläkin shokissa takaisin lapsensa luokse. LAPSEN! Jättäen toisen lapsensa. Ok, hän ei edes tiennyt tästä toisesta, niin kuin hän ei tietänyt Malcomistakaan. Kuinka saatoin tehdä hänelle tämän? Hän kärsi Malcomin lapsuuden menetyksestä, nyt hän ei nähnyt tyttärenkään lapsuutta. Maksoin ostokset ja poistuin kaupasta.

Emilyllä selitin naiselle kaiken päivän aikana tapahtuneen. Laitoin Brooklynin kunnolliseen sänkyyn nukkumaan loppu-unet ja söimme myöhäisen lounaan naisten kanssa. Hanna, Spencer ja Alisonkin tulivat. Heidän mukana tulivat Toby ja Caleb. Oli mukava nähdä miehiäkin pitkästä aikaa.

Illalla katsoimme elokuvan ja miehet tutustuivat Brooklyniin.

Tarkastaessani puhelinta, näin uuden viestin Ezralta.

Toivottavasti tämä on vielä sinun numero... Monelta ja missä huomenna? Ezra

Hymyilin viestille ja päätin vastata heti.

Oikea numero :) klo 11 Grillillä? Aria

// kolmas luku ulkona! Luvuista saattaa tulla todella lyhyitä, mutta lyhyenkin luvun kirjoituksessa minulla kestää ikuisuus... Mulla on ideat moneen seuraavaan lukuun jo joten lukuja on vaikea pidentääkkään kun tietyt asiat tapahtuu tietyissä luvuissa. Ensi luvussa saadaan selville enemmän Ezrasta...

Joululoman aikana kirjotus voi saada alkuvauhtia, tai se saattaa töpätä joululomaksi kokonaan.