Box full of inspiration

Varjot ovat valon luomia

Tajunnanvirtaa näin syyskaamosmasennusvitutuksen keskellä (jos sen jälkeen yrittäs ymmärtää enemmän why life goes like it goes)

________________________________________________________________

Entä jos olisi vain valoa? Näkisimme kaiken kauniin eikä mikään olisi meiltä piilossa. Meidän ei tarvitsisi koskaan pelätä, ei koskaan itkeä, raivota, tuntea kipua.

Jos valoa ei olisi vaeltaisimme ikuisessa pimeydessä peläten. Emme näkisi kuoppia, mutkia emmekä sitä kaikkea kaunista joka pimeydessä vaanisi. Kukaan ei huomaisi, kun katoaisimme. Pimeyttä tulee vihata ja vältellä.

Varjot kiusaavat meitä olemassaolollaan, häiriten valon luomaa kauneutta, valon luomaa iloa. Mutta varjot ovat valon lapsia, miksi meidän täytyisi vihata jotain sellaista jonka jokin niin kaunis, ystävällinen ja turvallinen on synnyttänyt?

Mutta varjot eivät ole ainoastaan valon lapsia, niihin tarvitaan myös ripaus pimeyttä. Se on se, jolloin pimeys ja valo kohtaavat ja halaavat toisiaan kuin vanhat ystävät.

Kuinka voisimmekaan oppia rakastamaan valoa, jos emme koskaan kohtaisi pimeyttä? Olisimme aina näkyvillä, emme koskaan voisi piiloutua. Näkisimme aina kaiken niin, että kyllästyisimme siihen, emmekä osaisi arvostaa sitä kaikkea mitä on ympärillämme.