Vaikka lava oli tyhjä, korvia huumaava huuto ja kiljunta täytti hallin. Noin kaksikymmentä tuhatta tyttöä päästi suustaan falsettimaisen fangirlinghuutonsa ja suuren konserttihallin katto tuntui repeävän hetkenä minä hyvänsä pelkästään ääniaaltojen paineen voimasta. Lavan nurkissa olevat kaksi savukonetta pölläyttivät suuret höyrypilvet lavalle. Savun turvin lavalle ilmestyi viisi hahmoa vielä viimeisen kerran ennen konsertin loppua. ”Kiiiitos!” Zayn Malik oli kohottanut mikrofonin suulleen ja sai kiitoksellaan yleisön huutamaan kahta kovemmin. ”Ennen kuin lähdemme, ajateltiin vetää vielä yksi biisi ihan vaan teille, rakkaat Directionerit!” Liam Payne jatkoi Zaynin sanoja. Hän vinkkasi kohti bändiä ja viimeisen biisin intro alkoi soimaan. ”Hyvä yleisö, tää on Live While We’re Young!” Harry kuulutti mikrofoniin juuri ennen, kuin Liam lauloi biisin ensimmäiset sanat.
Kolme lyhyttä koputusta keikkabussin ikkunaan, jonka jälkeen ovi suhahti auki ja puheensorina täytti bussin eteisen. Louis, Liam, Harry ja Zayn olivat juuri palanneet bussille. He olivat olleet keilaamassa, mutta olivat järjestäneet vuoron vasta myöhemmälle illalle suuren fanilauman pelossa. Niall ei ollut jaksanut lähteä. Illan keikka oli ollut stressaavin ja väsyttävin tähän mennessä, joten hän oli jäänyt lepäämään. Nyt hän makasi sängyllä kyljellään ja selasi kännykällään Twitteriä.
”Moi!” Zayn huikkasi eteisestä iloiseen sävyyn. Niall ei vastannut. ”Ooksä vielä elossa vai ootko ihan homehtunu tänne?” Liam heitti kuivan vitsin ja Harry ja Louis naurahtivat. ”Pikkuveli Niall on väsyny, ei saa kiusata toista!” Harry kiusoitteli ja tökkäsi soremllaan yläsängyssä makoilevaa poikaa. Harry yritti kurkkia hänen olkapäänsä takaa, mitä Niall teki, mutta poika huitaisi Harryn kädellään kauemmas ja siirtyi lähemmäs seinää. Harry jäi tuijottamaan äimistyneenä ystävänsä käytöstä. Yleensä niin kiltti ja hieman rämäpäinen Niall vaikutti nyt ärsyyntyneeltä ja sisäänpäin kääntyneeltä.
”Onks kaikki ok?” Harry kysyi hämmästyneeseen sävyyn. Hän sai vastaukseksi pientä mutinaa. ”Ääh, sillä on varmaan vaa nälkä” Louis tokaisi kevyesti ja huitaisi kädellään ilmaa. ”Tai sitte sillä on uhmaikä” Liam ehdotti. Louis repesi nauramaan, mutta Zayn loi Liamiin ja Louisiin tuiman katseen, joka sai molemmat lopettamaan pelleilyn. ”Joku taitaa oikeesti olla vialla…” Zayn kuiskasi ja käänsi katseensa hiljaiseen Nialliin, joka makasi katse seinään kohti. ”Mä oon ihan ok ja omistan korvat. Kuulen mitä te supisette” Niall töksäytti kääntämättä katsettaan puhelimensa näytöltä. ”Okei okei, Herra kiukuttelija. Ei tarvitse polttaa hermoja” Louis vastasi Niallille. Niall nousi sängyltä ja raahusti kylpyhuoneeseen. ”Kaikki on hyvin! Oon vaa niin saakelin väsyny, enkä just nyt jaksais pelleillä” hän tokaisi happamasti ovenraosta, ennen kuin lukitsi itsensä kylppäriin. Muut pojat vaihtoivat hämmästyneet katseet. ”Sanottiiks me jotain väärin?” Harry kysyi varovasti. Kylpyhuoneesta alkoi kuulua veden lotina, kun hana avattiin ja vesi valui suurella voimalla kylpyammeeseen. ”Ehkä pitäis antaa tolle vähä aikaa rauhottuu…” Liam ehdotti varovasti ja katsahti merkitsevästi Louisiin ja Zayniin, jotka nyökkäsivät vastaukseksi. Kukaan ei puhunut enää sinä iltana juuri mitään. Tunnelma oli lässähtänyt totaalisesti.
Liam:
”Niall on käyttäytyny tosi oudosti jo parin päivän ajan. Sitä ei enää kiinnosta tulla meidän mukaan juhlimaan tai ulos. Se jää aina hotellille tai bussiin joko nukkumaan tai istuun koneelle, jonka ääreen se yleensä aina nukahtaa ja josta mä ja Harry se yleensä kannetaan sänkyyn. Pikku Niall… Se on alkanu kylpeen melkeen joka ilta ja istuu kylvyssä useemman tunnin putkeen. Siitä on tullu etäinen. Kaikki on yrittäny puhuu sille, jopa Paul, mutta se vaan mutisee takasin että kaikki ois ok, vaikka näkeehän sen sokeakin ettei kaikki oo kunnossa. Se ei oo syönykkään normaalsiti. Jätin eilen pöydälle avatun pussillisen suolapähkinöitä, eikä kukaan ollu koskenukkaan niihin. Vielä kaks viikkoo sitten ne ois hävinny alta aikayksikön. Lavalla Niall on ihan normaali, mutta sen on pakko näytellä reipasta yleisölle. Mitäköhän ton kanssa pitäis tehä…”
