Niall heräsi seuraavana aamuna kaameaan päänsärkyyn. Edellisillan biletys ja muutama vahvempi juoma muistutti itsestään nyt kivistyksenä päässä ja vääntönä vatsassa. Hän oli tyytyväinen, että heillä olisi tänään vapaapäivä. Darra ei ollut miellyttävin tunne esiintyessä... Niall oli potkinut yön aikana peittonsa jalkopäähän ja nyt hän makasi selällään, vain bokserit jalassaan, tuijottaen yläpunkkansa kattoa. Bussissa oli hämärää ja ilma tuntui raskaalta hengittää. Sadepisarat hakkasivat keikkabussin peltistä kattoa kuin tuhat pikkuista rumpua. Välillä jostain kaukaa kuului kumea jyrähdys. Ukonilma olisi kohta ihan päällä. Pojan kasvoille levisi hymy. Hän muisti edellisillan juhlissa tapaamansa Kathyn ja heidän keskustelunsa taksitolpalla. Niall nappasi kännykkänsä laturista ja tarkisti tekstiviestit ja vastaamattomat puhelut. Ei mitään. Hän pudotti kännykkänsä hieman pettyneenä sänkyjen viereen lattialle jätetyn vaatekasan päälle. "Ehkä se on vaa unohtanu..." poika mietti toiveikkaasti.
Niall heitti jalkansa alas sängyn laidalta ja nousi istumaan. Päätä kivisti. Hän nosti molemmat kätensä bussin kattoa vasten ja venytteli syvään. Sitten hän loikkasi alas yläsängyltään ja raahusti hiuksiaan pörröttäen pieneen kylpyhuoneeseen. Poika heitti ainoan vaatekappaleensa nurkkaan ja avasi hanan. Jääkylmä vesi ei millään tahtonut lämmetä. "Saamarin Hazz!" Niall kirosi ystäväänsä mielessään. "Viihtyny taas LÄMPIMÄSSÄ suihkussa hyvän tovin..." Nopean ja takuuvarmasti virkistävän jääsuihkun jälkeen Niall pesi hampaansa ja nappasi päänsärkylääkkeen suuhunsa kylpyhuoneessa olevasta pienestä lääkekaapista. Sitten hän hiipparoi pyyhe lanteillaan takaisin sängylleen, jonka päädyssä säilytti osaa vaatteistaan.
Pukeuduttuaan Niall harppoi keittiöön ja avasi pienikokoisen jääkaapin, jonka huomasi heti ammottavan tyhjyyttään. "Pahus! Ei mitään syötävää... Pitäis varmaan käydä kaupassa..." Hän pohti itsekseen ja sulki kaapin. Ukkonen jyrähti taas kumeasti. Vasta nyt Niall huomasi olevansa yksin bussissa. Hän haki kännykkänsä vaatemytyn päältä ja selasi puhelinluetteloaan. Niall näppäili Zaynin numeron ja painoi luurin ylös. Tuuuut.... tuuuuut..... tuuut... "Zayn?" vanhempi poika vastasi puhelimeensa. "No mä täällä! Missä te ootte?" Niall tiedusteli. "No mä oon ainaki kaupungilla Louisin kanssa, mutta Liamista tai Harrystä mulla ei oo tietoo. Ne lähti johonki sillon ku sä nukuit" Zayn selitti. "Ainii... jääkaappi on tyhjä, joten jos aamiainen maistuu, nii sun pitää käydä kaupassa" hän jatkoi vielä, hieman ilkikuriseen sävyyn. "Kiitos ilmoituksesta, mä huomasin kyllä... " Niall vastasi yrmeästi. Zayn naurahti puhelimen päässä. "Mites se tyttö?" hän kysyi. "Mi-mikä tyttö?" Niall tunsi punastuvansa. "Älä esitä tyhmää, kyllä sä tiiät! se kenen kanssa tanssit eilen" Zayn jatkoi Niallin tenttaamista. "No siis... tota...Pitää mennä, oon bussissa ja kenttä on huono! Nähää illalla. Moikka!" Niall keksi kuivan hätävaleen ja painoi äkkiä punaista. Hän huokaisi syvään ja tunki kännykkänsä hupparinsa taskuun, jonne nappasi myös lompakkonsa.
Ennen kuin Niall avasi bussin etuoven, hän kurkkasi tummennetusta ikkunasta, oliko turvallista poistua. Parkkipaikka, jolle keikkabussi oli pysäköity, oli täysin autio. Edes faneja ei kiinnostanut seistä sateessa parkkipaikan ulkopuolella odottamassa idoleitaan poistuvaksi bussista. Niall hengähti helpottuneena ja nappasi sateenvarjonsa mukaan, ennen kuin avasi oven. Ovi liukui auki äänekkästi suhahtaen ja poika hyppi portaat alas. Niall vetäisi hupun päähänsä ja piiloutui sateenvarjonsa alle. Häntä ei juuri nyt huvittanut poseerata innokkaan fanilauman kanssa valokuvissa.
Kauppa ei ollut kaukana, eikä kadulla liikkunut juuri ketään, joten Niallin ruuanhakureissu kesti vain puolisen tuntia. Bussille saapuessaan, oli muutama fani jäänyt odottamaan parkkipaikan laidalle ja nyt he yrittivät bongata jonkun pojista. Niall huomasi heidät jo kauempaa ja luikki toista kautta bussille. Kun fanit näkivät tulijan, he alkoivat kiljua ja huutaa Niallin nimeä. Poika kuittasi kiljumisen lyhyellä vilkutuksella ja hymyllä, jonka jälkeen hän nousi bussiin ja sulki oven. Kaikki äänet jäivät ulos ja bussissa vallitsi taas täydellinen hiljaisuus.
Niall istahti keittiön pöydän ääreen syömään ja asetti kännykkänsä keskelle pöytää. Hän nojasi kyynerpäillään pöytää vasten ja tuijotti luuriaan. "Kyllä se soittaa..." Niall kuiskasi itselleen. Kuiskaus kuulosti kaikuvan autiossa bussissa. Sysimustat pilvet olivat tummentaneet kaupungin ja sade oli yltynyt. Pisarat hakkasivat bussin ikkunoita. Poika haki kitaransa ja alkoi hajamielisesti soitella sillä. Hiljaiset soinnut kaikuivat suuressa bussissa. Niall vahti samalla kännykkäänsä, kuin peläten sen juoksevan tiehensä. Mitään ei tapahtunut. Niall tunsi olonsa levottomaksi ja turhautuneeksi. Hän söi ostamansa sipsipussin ja pähkinäpurkin tyhjäksi huomaamattaan. Ajatuksissaan hän pyöritteli pöydältä löytämäänsä tyhjää teekuppia ja yritti napata vihreää käppiään päällään kiinni. Ajantaju katosi kokonaan.
Niall:
"Käytänkö mä oikeesti mun harvinaisen vapaapäivän bussissa istumiseen ja kännykän vahtimiseen? Oishan se aika ihanaa, jos Kathy soittais... Kello on kyllä kohta jo neljä eikä mitään oo kuulunu vielä... Se on varmaan unohtanu, tai sitte mä olin sille vaan yks mies muiden joukossa. Se on nii kaunis ja vaikutti upeelta persoonalta. Kyllä se kohta soittaa, mun vaa pitää jaksaa oottaa..."
Niall havahtui ajatuksistaan, kun edelleen pöydällä oleva kännykkä surisi. Puhelu. Joku soitti. Nopeasti Niall nosti kännykän pöydältä ja katsoi kuka soittaja oli. Ruudulla vilkkui pelkkä numero. Puna nousi pojan kasvoille ja hän vastasi puhelimeen. "Niall Horan" Hän sanoi, niin vakuuttavasti kuin osasi. "Mmoi, Kathy täällä. Kai sä muistat mut?" Vahva tytön ääni puhui toisessa päässä. Niall oli yhtä hymyä. "Tottakai mä muistan!" hän naurahti. Kathykin naurahti. "Mä aattelin, että voitasko me tavata uudestaan?" Tyttö ehdotti. Niall punasteli, eikä voinut lopettaa hymyilyä. "Joo, tottakai! Millon? Huomenna?" Niall ehdotti tapaamisaikaa. Kathylle huominen kävi mainiosti. "Mitä me tehtäs sitte?" Niall sai hymyilyltään kysyttyä. "No mulla olis yks idea, mutta se on yllätys" Kathyn ääni kuului linjan toisesta päästä.
Bussin ovi suhahti auki ja likomärkä Zayn harppoi sisään. "Moi!" hän heilautti kättään Niallille joka pystyi vain hymyilemään. Zayn aavisti mitä oli tapahtunut. Sanaakaan sanomatta Niall nousi halaamaan vettätippuvaa Zayniä. Zayn vastasi pienemmän pojan halaukseen. "Onks se se tyttö?" Zayn kysyi. Niall nyökkäsi ja katsoi ystäväänsä silmät sädehtien. "Meillä on treffit huomenna" Niall sai viimein sanotuksi. "Oon ilonen sun puolesta!" Zayn huokaisi ja siirsi katseensa Niallin litimärkään paitaan. "Vettä se vaan on! se kuivuu" Niall heitti kevyesti ja irroitautui halauksesta. Zayn kuivasi hihaansa Niallin poskelta vesipisarat ja hymyili tälle. "Miten sä tulit jo nyt?" Niall kysyi, ennen kuin Zayn katosi makuutilaan vaihtamaan vaatteitaan. "No siellä sataa vettä ihan kaatamalla, joten kaupungilla hengailu ei oikeen kiinnosta ilman sateenvarjoa" Zayn huikkasi takaisin. "Päätin tulla tänne, ku tiesin sun istuvan täällä yksin" Poika jatkoi vielä hymyillen itsekseen.
