Maailmani, elämäni

Maailmani, elämäni 2.

Kuulin lähenevät askeleet, jotka saivat ihoni kananlihalle. Olin totaalisen hermorauniona. Muistin kaiken, mitä oli aikaisemmin käynyt saman kaltaisista tilanteista. Kaikki, minkä olin aikaisemmin kokenut palautui mieleeni. Kaikki, minkä olin aikaisemmin kokenut oli omaa vikaani.

Olin härnännyt tarkoituksellisesti useita henkilöitä, tietäen, ettei siitä voisi koitua mitään hyvää. Kun pinna oli napsahtanut, oli myöhäistä tehdä yhtään mitään. Kaikki sanat pulppuaivat suusta ja sivalsivat, kuin ruoskan iskut. Siinä samassa sainkin itse selkääni.

Oli kauheaa katsoa muuttuvaa ilmettä, tietäen, ettei paluuta enää ollut. Anelu ei auttanut. Pakokauhun asti ilmassa samalla, kun kasvot vääristyivät vihasta, lihakset kiristyivät ja käsi nousi. Viimeiset anteeksi- pyynnöt ja kiemurtelut eivät vaikuttaneet yhtään mitenkään. Käsi liikkui sekunnissa ja iskeytyi mustelmaiseen ihoon. Älähdystäkään ei saanut purkautua huulilta. Toisen käden kohotus ja uusi isku. Ja kolmas. Sitä ei koskaan kestänyt kauaa. Kerralla tapahtui enintään kuusi iskua. Enempää ei ollut koskaan tullut. Kerrat olivat nopeasti ohi, mutta niitä tapahtui usein, melkein päivittäin. Jokainen kerta muistutti sitä ensimmäistä. Pelkoa siitä, mitä tulisi tapahtumaan, pelleilikö hän, pystyisikö tästä vielä karata. Ei pystynyt, ei milloinkaan.

Askeleet pysähtyivät. Melkein siiraapinen ääni kysyi. -Eikö sinun kannattaisi viettää aikaasi jossakin muualla, kuin syrjäisellä kujalla.

Olin hiljaa. En aikonut vastata. Koko riemu olisi revennyt ennen aikojaan. Yksinpuhelu vieressäni oli yleistä. En koskaan avannut suutani.

-Suosittelisin siirtymään jonnekkin, minne päivänvalokin yltää. Kuului vähän ärtyneempänä.

Tunnistin tutun ärtyneisyyden, mutta tyypistä en ollut varma. Pelkäsin varoa, joka lankesi eteeni. Katsetta en suostunut nostamaan. Tyyppi näytti varjosta päätellen isolta ja lihaksikkaalta. Tyypiltä, jonka nyrkin lyönti sattuisi. Sattuisi todella.

-Nouse ylös. Kuului tiukka ääni. Askeleet johdattivat hitaasti tyyppiä lähemmäs kohti minua.

Muistin vielä sen päivän. Tai se oli ehkä se toinen. Se päivä, jona kaikki muuttui... se oli tapahtumasarja. Ei voi sanoa oliko se yksi vai usempi päivä. Ei voinut sanoa oliko päivä sateinen vai täynnä aurinkoa. Ei ollut varmuutta alkoiko kaikki sisältä tai ulkoa. Mutta muistin sen katseen. Sen, kuinka niskavillat nousivat, kuin kaikki olisi ollut syytäni. Sen, kun lämpimät kädet tarttuivat kovakuoraisesti olkapäähän ja työnsivät kauemmas. Sen, kuinka naama huusi sentin kauempana naamastani. Sen, kuinka jokainen sana sattui enemmän, kuin mikään muu oikeastaan koskaan aikaisemmin. Sen, kun haluisin vain helvettiin koko paikasta.

Askeleet pysähtyivät viereeni. -Nouse nyt jumalauta ylös siitä kyykkimästä! Karjuttiin liian lähellä minua.

Halusin jäädä paikoilleen. Enemmän halusin jäädä suurilta mustelmilta, joten nousin kankeasti ja vastentahtoisesti. Polvet olivat aikoja sitten menettäneet suojanahkansa. Jaloissa oli naarmuja, sekä pitkiä, että lyhyitä. Osa oli arpeutuneita, osa tuoreita.

-Eihän se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Kuului ääni, josta pystyi aistimaan pienehkön itsetyytyväisyyden. -Ja nyt sinä seuraat minua kiltisti, aivan kuin olisin pelastava enkelisi. Minä tarvitsen sinua, ehjänä ja puhtaana.

Katsoin tyyppiä kauhuissani ja nojasin takaseinään.

-Ehei. En tarvitse sinua sellaiseen. Tarvitsen sinut hengissä. Kuului alku nauruna, mutta loppu totisempaakin toisena.

En antanut itseni rentoutua. Jalat olivat kuin liimattu mustaan asfalttiin kiinni. Katsoin epävarmana eteenpäin miestä, jota todellakin tulisi totella. Pelkäsin jopa henkeni puolesta, mutta hän oli juuri väittänyt tarvitsevansa minut hengissä. Kuinka kauan hänen vain tarvitsisi pitää minut hengissä. Entä jos tekisin jotain väärin ja hän voisi päättää tappavansa minut. Katsoin kauhunsekaisin tuntein miestä, jonka käsistä näki kuntosalien tarkoituksen.

Otin epävarman askeleen eteenpäin.

-Noin juuri. Ja nyt sinä näytät, kuin olisitkin aina halunnut kulkea vieressäni. Hän sanoi ja tarttui minua aika lailla hellästi käsivarresta ja kiskoi mukanaan.