My two life ~ Finnish

Part 12 - Muutoksen tuulia

Istun sairaalan odotushuoneessa Eetun kanssa. On kulunut jo monta tuntia siitä, että olin tullut tänne. Tunnen syyllisyyttä eilisestä. Ei olisi pitänyt suuttua hänelle. Nyt hänelle on käynyt jotain, edes Eetu ei tiedä sitä. Eikä lääkärit. 

Tiedämme vain sen, että hänellä on pahoja mustelmia ympäri kroppaa, huuli auennut ja kallossa on luultavasti murtuma. Hän on nyt kuvattavana siltä varalta, että olisi. Luita ei ollut murtunut, hän oli säästynyt siltä. 

Sain tietää, että Eetu oli Norin isoveli, eikä salarakas.

Kuulen kuinka ovi käy ja käännän nopeasti päätäni katsoeksi onko se Nori. Olen huolesta kalpea, kun huomaan miltä hän näyttää. 

Kävelen hänen luokseen ja otan häntä kädestä kiinni. Hän ei sano mitään, vaan katsoo minua.

En voisi katsoa Noria tuossa kunnossa, kuiskaan hänen korvaansa:

- Kuka tän teki?

Huomaan ilmiselvästi, että hänet on hakattu. Olinhan itsekkin ollut pahoinpitelyn uhrina monta kertaa.

Hän ei sano mitään mutta hän kirjoittaa sen tekstiviesti kentään. Katson hänen olkansa yli. 

Lihakseni pullistuvat ja tunnen suurta vihaa. Olin lähdössä pois, mutta tajuan, että kun lähdin viimeksi pois, hänet hakattiin. Päätin jäädä hänen luokseen ja halata häntä. Tunnen kuinka hän painautuu minua vasten. 

- Kaikki on nyt hyvin. Mä oon täs, enkä jätä sua enää. Sanon hiljaa Norille. 

Tunnen kuinka hän nyökkää ja painautuu minua vasten niin että hänen kasvonsa on olkapäälläni. Tunnen myös sen kuinka hän itkee. Puristan häntä kovempaa.

Katson olkani yli kohti Eetua ja nyökkään. Kaikki olisi hyvin, ainakin hetken. 

Olimme olleet monta tuntia vielä sairaalassa, ennenkuin lääkärit olivat todenneet kaiken olevan hyvin, eikä olisi syytä huoleen. Olimme jo sairaalan ulko-ovilla olin lähdössä kotiin suunnittelemaan kostoa, kunnes tunsin Norin käden kädelläni. Katsoin häntä kysyvästi.

- Tule meidän kanssa kotiin. Hän pyytää silmät punaisena.

Katson Noria ja Eetua. Eetu nyökkää minulle Norin takanta. 

Ai siis hänen luokse? Vanhempien ollessa kotona? Ei helvetti..

Menen Norin viereen ja laitan käteni hänen olkansa yli ja vilautan pienen hymyn hänelle. Hänkin hymyilee minulle. 

Olimme ajaneet taksilla Norin kotiin. Se oli iso valkoinen omakotitalo, moderni sellainen. Katson hetken itseäni ja tajuan, että olen ihan likainen. En kehtaisi mennä sinne tämän näköisenä, mutta kun olin koittanut vielä peruuttaa matkan aikana tuloni, nori oli alkanut itkeä joten peruin sanani.

Olimme astuneet ovesta sisälle kunnes oikealta kuuluu lempeä naisen ääni

- Kulta, oletko se sinä? 

- Äiti, Norilla on hieman kerrottavaa. Eetu vastaa hänen puolestaan

- Ai sinäkin tulit Eetu. Herran isä! Mitä on tapahtunut kultani, ja kuka tuo räsyinen hurtta on!? Nainen oli tullut eteiseen ja huomannut norin ja minut. 

Hurtta!? Likainen hurtta!? Mitä vittua?

- Mut hakattiin eilen, enkä tiijä kuka. Ja tää "hurtta" on mun poikaystävä Jasper joka pelasti mut. Nori vastaa, valehdellen. 

Tervehdin Naista.

- Olen Liisa, Norin ja Eetu äiti.  Liisa vastaa. 

- Mä haluun nukkuun. Nori katsoo minua.

Nyökkään ja lähdemme kohti hänen huonettaan. Hänen huone oli yläkerrassa pitkän käytävän päässä, oikealla puolella. Siellä oli iso sänky, vaatekaappi, oma vessa, työ pöytä, peilipöytä missä ilmeisesti hän meikkaa. 

Vien Norin istumaan sängylle josta hän menee suoraan makaamaan mutta ennenkuin hän käy lepäämään hän kysyy

- Et kai oo kadonnu kun herään?

- Höpsö, sanoin jo etten katoo enää ikinä. Vastaan ja jatkan; Nuku nyt. 

Ja niin hän nukahtaa. Hän näyttää niin suloiselta kun hän nukkuu. Istun maassa, nojaten sänkyyn. Hieron käsilläni kasvoja. 

Leo...Saatanan mulkku. Miten se kehtas hakata naisen..ja..miten hitto se voi tietää musta ja norista. Odottappas leo kun saan sut käsiini, sä et kerkee rukoilla jumalalta apuu..

Kuulen kuinka Norin makuuhuonen ovi käy, ja sieltä kurkistaa Eetu. Hän näyttää käsi merkeillä, että tulisin sinne. Nousen hiljaa ylös ja kävelen varovasti ulos huoneesta, laittaen oven varovasti kiinni. 

Katson Eetuun.

- Sä voit käydä suihkus ja lainata mun vaatteita, noi on meinaa aika likaset. Hän sanoo.

Nyökkään ja lähden kävelemään eetun perässä kohti suihkua, siellä valmiina odottavat pyyhe ja puhtaat vaatteet. Käyn suihkussa ja peseydyn kunnolla.

Puen puhtaat vaatteet, harmaat ferkkarit ja sininen t-paita. Ne olivat hieman pienet, mutta ei se tässä tilanteessa minua haitannut. 

Lähdin alakertaan kohti keittiötä siellä minua odottavat Eetu ja Liisa. Katson heitä ja koitan olla parhaimmillani.

- Kuinkas vanha sinä olet? Liisa kysyy yhtäkkiä

- Olen 20 vuotias. 

- Entäs käytätkö huumeita tai muita sellaisia?

- En. 

- Missä te tapasitte norin kanssa?

- Norin työpaikalla. 

No..osasin odottaa tätä kuulustelua 

- Haluatko jotain syötävää? Taisi olla rankka yö teillä. 

Nyökään ja hän alkaa tekemään minulle ja eetulle voileipiä. Menen istumaan pöytään ja nojaan käsiin. Kun olimme syöneet kuulemme kaikki Norin huoneesta huutoa.

Nousen samantien ja lähden juoksemaan hänen huoneeseensa ja avaan oven todella nopeasti. Huomaan hänen itkevän, joten menen hänen luokseen ja halaan. Hän katsoo minun silmiini ja sanoo:

- Mä luulin et lähdit! 

- En lähtenyt, olin vain syömässä. Vastaan ja samalla rauhoittelen häntä. 

Hän vetää minut makoilemaan sängylleen ja kietoutuu minuun. Olen hieman jännittynyt tilanteesta, en nimittäin tietäisi miten Norin äiti reagoi tilanteeseen, mutta olen paikallani ja silitän Norin hiuksia. Olen itsekkin todella uupunut, joten laitan silmät kiinni ja ennenkuin tajusinkaan olimme molemmat täydessä unessa.

Hei!

Nyt on sellane homma et stoori jää viikon tauolle, 

koska uusivuosi ja viikonloppuna on yhdet hautajaiset!

Joten anteeks kaikille jotka oottaa seuraavaa lukua!!

Muistakaa lukee vaikka uudestaa ootellessanne ja kommatkaa, votatkaa.

<3: RosA