Everything about you - Fan fiction (Finnish)

Everything about you #2

Odotin ilmavirran ottavan minusta otteen edes hetkeksi, ennenkuin tippuisin alas kylmään ja hyytävään veteen. Mitään ilmavirtaa ei kuitenkaan tullut. Kylmää vettä ei tullut. Sen sijasta tunsin jonkun tarttuvan minusta kiinni. Se joku veti minut vahvasti ylös ja laski minut istumaan maahan. Hän oli kiharahiuksinen poika. Hänellä oli vihreät silmät ja pipo löysästi päässä. Hänellä oli valkoinen t-paita ja tummat farkut. 

"Huh! Melkein tipuit! Onneks sain susta kiinni viime sekunneilla!" poika hätäili ja katsoi minuun huolestuneena.

"Mhm", hymähdin ja katsoin maahan. En usko, että minulla riittäisi kantti yrittää tuota toiste. 

"Mun nimi on Harry", poika sanoi ja vieritti kasvoilleen viehättävän hymyn. Sellainen, joka kaartui enemmän toiselle puolelle suuta. 

"Mun nimi on Jennifer, mut kaikki sanoo Jeniks", vastasin. 

"Öh, haluisitko tulla mun kanssa kahville tai jotain?" Harry kysyi innoissaan. Minä olin juuri yrittänyt tappaa itseni ja hän tarjosi kahville. Sivuseikkana otetaan huomioon ettei hän tiennyt itsemurha yrityksestäni.

"Joo, on se parempi kun istua täälä maassa", naurahdin ja nousin ylös. Pyyhin kosteaa hiekkaa takapuolestani ja lähdimme kävelemään. Harry oli kiintoisa ihminen. Hän piti kissoista, laulamisesta ja juhlimisesta. Pyysin häntä jopa laulamaan minulle, mutta hän ei suostunut vaikka kuinka yritin. Hän valitsi meille mukavan pikkuisen nurkkakahvilan, jossa en ollut ikinä ennen ollut. Istuin pöytään kahvilan nurkassa, kun Harry kävi ostamassa meille jotain. 

Samassa kännykkäni piippasi.

caroline - missä oot?

minä - kahvilassa ja et ikinä usko

caroline - kahvilassa?! toi ei oo yhtää sun tapastas

minä - no unohda se mut arvaa mitä

caroline - kerro

minä - oon täällä iha himo söpön pojan kanssa ja sen nimi on harry ja se on nyt ostamassa meille kahvia

caroline - ....... JEN

minä - tiiän tällästä ei tapahdu ikinä mulle

caroline - lähe pikkasen äkkiä sieltä kahvilasta pihalle

minä - mitä?! caro älä viitti

caroline - jos sillä pojalla on kiharat hiukset ja vihreet silmät niin ala vetää sieltä!! se on harry styles, pahemma luokan naistenmies ala nyt vetää 

Naistenmies? Ei varmana ollut. Caroline erehtyi vain henkilöstä. Vai erehtykö? Samassa Harry toi meille kaksi kahvia ja istui minua vastapäätä. Siemaisin omastani ja yritin keksiä millä ottaisin asiasta selvää.

"Harry, kerro jotain susta?" kysyin uteliaana.

Sano, että sun sukunimi on Smith ja sä et ole naistenmies. Sano se. Sano se.

"Öh, oon Harry niinkun jo kerroinkin. Mhm asun täälä Lontoossa ihan tässä lähellä ja mä haluan sun puhelinnumeron", Harry sanoi ja hymyili taas viehättävää hymyään.

Voi ei. 

"Mun puhelinnumeron?" tavasin. 

Harry nyökkäsi ja ojensi minulle kynän ja servetin.

Voi ei. Voi ei. Voi kyllä.

Nyt vaan tiputa lompakostas ton kahvin hinta pöytään ja juokse kun hullu. 

Tai ehkä älä.

Kirjoitin numeroni servettiin parhaimmalla käsialallani ja työnsin sen takaisin Harrylle. Hän virnisti innoissaan ja taitteli servetin housujensa taskuun. Olin silti aika vaivautunut. Annoin juuri tuntemattomalle ihmiselle puhelinnumeroni. Olin tyhmä.

Juttelimme niitä näitä, Harry hoiti puhumisen ja minä vain hymyilin, mutta samalla olin hieman peloissani. Hän oli saanut minut juuri antamaan hänelle oman puhelinnumeroni. En tekisi sitä toiste. Vai tekisinkö? 

"On aika myöhä ja äiti odottaa mua kotiin, mun pitää varmaan mennä", valehtelin. Ei kukaan odottanut mua kotiin. 

Harry ei tyytynyt vastaukseen.

"Entä jos mä saattasin sut? Nyt on niin myöhä, että sun kaltasen kauniin tytön ei oo truvallista kulkea tuolla", Harry aneli.

Sano ei. Mä pärjään kyllä. Mä en tarvitse Harrya. Se sai jo mun puhelinnumeron.

"Okei", sanoin ja hymyilin.

Kävelimme kodilleni. Harryssa oli se hyvä puoli, ettei hän kuitenkaan puhunut kokoajan, vaan hän ymmärsi tunnelman päälle. Pieni tihkusade tavoitti meidät yöpimeässä kun kävelimme kodilleni. Kotiovelleni tultua kiitin Harrya kahvista ja käänsin avainta lukossa.

"Jen"

Käännyin.

"Oli mukava tavata. Laitan sulle viestiä", Harry sanoi ja katosi pimeyteen.

Ovi aukesi huomaamattani ja kompastuin eteiseen. Jos hän todella oli Harry Styles, olin pulassa.