The Keys Of The Worlds (Text In Finnish)

Ensimmäinen luku: Suzu Hirasawa

"Ding dong", koulun kellot soivat sen merkiksi, että koulu oli päättynyt ja kevätloma aluillaan.

"Jippii", huudahdin kiepsahtaen ystäväni Maronin kaulaan. Hän nauroi ja niin lähdimme yhdessä kävelemään pitkin koulun käytävää. Matkalla törmäsimme Sakuraan, joka liittyi seuraamme. Matka kaupungille ja kevätlomalle alkoi.  

Ja niin menimme vakioruokapaikkaamme jakamaan viime hetken uutiset. Viihdyin ystävieni seurassa ja siksi olikin niin harmi, että emme näkisi koko pitkän loman aikana. 

Kuuden aikaan tiemme erosivat ja juoksin äkkiä kotiin, missä äiti jo odottikin minua. Vaihdoimme päivän kuulumiset ja sitten kiiruhdin yläkertaan moikkaamaan pikkusiskoani Sayua. Leikin hetken hänen kanssaan nukeilla. Hän kun niin pitää leikkimisestä. Toisaalta olin varmasti aivan samanlainen joitakin vuosia sitten.

Sayun väsähdettyä leikkimisestä menin vihdoin huoneeseen. Heitin koululaukkuni nurkkaan ja lysähdin sängylleni. Olin vihdoinkin lomalla! Suljin silmäni ja nautin hiljaisuudesta. Mutta hiljaisuus ei ollutkaan niin täydellistä kuin luulin... Pääni yläpuolelta kuului hiljaista siritystä. Siristin silmiäni huomaten jonkinlaisen keijukaisen leijailevan yläpuolellani. Nyt se heilutti minulle. Nonniin, olen tullut hulluksi, pitäisi nukkua öisin eikä katsoa animea. Suljin silmäni uudelleen huokaisten. 

Silloin kuulin kimeän äänen sanovan:

"Hei ei nyt ole aikaa nukkua, maailma täytyy pelastaa!" Mitä hittoa, kuulenkin jo omiani.

Nousin sängyltäni ja kävin laittamassa huoneeni oven kiinni. Kävelin kirjoituspöytäni luo ja katselin ulos. 

"Siellä sataa taas", huokaisin itsekseni.

"Niin sataa, mutta kuuntele nyt minua", pieni keiju oli liidellyt pöydälleni kimittämään,
"olen Sarah ja sinä, Suzu Hirasawa, lähdet nyt mukaani." 

Katsoin häntä ällistyneenä:

"Ööh mihin mun muka pitäis tulla? Ja miten sä tiedät mun nimen?" Nauroin, kun tuo pieni olento mutristi huuliaan ja huokaisten kuiskasi:

"Olet Ulottuvuuksien Avainten haltijatar ja vain sinä voit pelastaa Maailmankaikkeuden! Tule, sulje silmäsi ja avaa vasta, kun annan luvan." 

Nyökkäsin varovasti, lievästi huvittuneena, ja suljin (jälleen kerran) silmäni.

Kun vihdoin sain luvan avata silmäni, olin jonkinlaisen valtaistuimen edessä. Näin jykevän miehen istuvan valtaistuimella ja Sarahin leijailevan hänen lähellään.

"Missä oon? Keitä te ootte? Miks oon täällä?" kysyin hädissäni ja hämmästyneenä. Mies hymähti sanoen rauhallisesti:

"Yksi asia kerrallaan, Suzuseni. Olet Taivaan Valtakunnan rajamailla ja minä olen tämän paikan valtias ja eräänlainen oraakkeli." 

"Ootko Jumala? Oonko mä kuollut? Se selittäis ne näyt siitä keijustakin", pyörin ympäri pientä neliötä, joka oli piirrettynä lattiaan. 

"Ehei, et ole kuollut enkä minä ole varsinainen Jumala, hän on minuakin ylempiarvoisempi", mies naurahti. 

"Miten sua sit kutsutaan? Ja mitä mä teen täällä?" aloin hermostua entistä enemmän. Mies vain katseli nauraen, ihan kuin tämä olisi ollut maailman normaalein tilanne.

Sitten hän alkoi jälleen puhua:

"Voit kutsua minua Shiniksi", hän piti tauon puheessaan alkaen taas puhua,
"Kuule Suzu, sinä olet Ulottovuuksien avainten haltijatar. Sinun tehtäväsi on pelastaa maailma pahan voimien yhdistymiseltä. Sinun on käytävä jokaisessa Ulottuvuudessa sulkemassa portit muihin maailmoihin. Jokaisessa Ulottuvuudessa joudut myös olemaan määrätyn ajan ennen kuin portin voi sulkea. Oikea aika koittaa silloin, kun kaulassasi oleva avain alkaa hehkua kirkkaasti violettina. Ymmärsitkö?" 

"Ööh tota noin", katsoin häntä epäuskoisena,
"mitkä Ulottuvuudet? Mikä avain? Ja mähän oon vaan ihminen, en mä voi taistella pahaa vastaan ja käydä jossain ulottuvuuksissa, mulla on koulukin..." 

"Älä huoli Suzu, tavallista elämääsi "sijaistaa" kaksoisolentosi, joka on täysin samanlainen kuin sinä, ilman Avainten haltijattaren voimia. Ja saat taikavoimat käyttöösi kohta. Niihin kuuluvat ilman voimat, maagiset bumerangit, jotka käyvät aseista, ne myös muuntautuvat tarvittaessa viikatteeksi tai miekaksi. Pystyt lentämään ja hiuksistasi lentää kipinöitä ja/tai jääkimpaleita. Sinähän olet myös taitava kamppailulajeissa, joten siitäkin on hyötyä... Avain ilmestyy aina jokaiseen Ulottuvuuteen mennessä."

Kuuntelin Shinin kertomusta pöllämystyneenä, oliko tämä muka totta. Samassa Sarah lennähti eteeni, teki jotain kummallisia liikkeitä käsillään ja yhtäkkiä tunsin lämpimän tuulen kulkevan lävitseni. Ihastelin, kuinka ylleni muotoutui maaginen asu, aivan kuin animesarjoissa taikatytöille. Huomasin, kuinka hiukseni kasvoivat pituutta ja muuttivat värinsä lilaksi. Ne oli sidottu söpösti kahdelle poninhännelle korvieni yläpuolelle. Asuni oli suloinen lilan ja valkoisen värinen yhdistelmä. Yläosana toimi lyhyt t-paidan kaltainen vaatekappale, josta jatkui lyhyt hame, jonka oikea sivu oli leikattu auki lähes ylös asti, alla oli onneksi lyhyet shortsit. Kengät ovat yksinkertaiset, mutta kauniit.

"Wow, tää on upee", hihkaisin innoissani. 

Sarah ja Shin hymyilevät toisilleen minun kokeillessani bumerangeja ja niiden muuttumista erinäköisiksi. Ilman voimien hallinta sujui minulta kuin itsestään.

"Mistä te nää voimat mulle taioitte?" Shin katsoi minua huvittuneena ja selitti, että voimat ovat olleet minulla aina.

"Mutta nyt sinun olisi varmaan aika lähteä ekaan Ulottuvuuteen, ennen kuin on liian myöhäistä", Sarah tokaisi vaitonaisena,
"mihin sä haluisit?" 

"Mulle on ihan sama, johonkin vaan", hymyilin hermostuneena. 

"Selvä ensimmäisenä Code Lyokon Ulottovuus!" Shin ja Sarah sanoivat yhteen ääneen,
"älä huoli, me autetaan sua, kaikki menee hyvin. Seuraa vain kaulassasi olevaa avainta, kun se alkaa hehkua, sulje portti. Virtuaalisoimme sinut nyt Lyokoon, kun he huomaavat sinut, kerro heille tehtäväsi." 

Nyökkäsin epävarmasti.

"Code Lyoko, täältä tullaan!"

-------------------------------------------
Okei, siinä oli eka osa tästä stoorista. Tää on tosiaan mun ensimmäinen tarina wattpadissa, joten juoni on hieman epäselkeä. Kertokaa kuitenkin, mitä mieltä ootte, otan palautteen mielelläni vastaan, erityisesti jos se on jotain rakentavaa! 😊 So I hope you'll enjoy it.

Sallaww 

/fixed/