The Keys Of The Worlds (Text In Finnish)

Neljäs luku: Code Lyoko osa 3

"Jeremy, onks Yumi vielä kaukana?" huudahdin samalla, kun koitin väistää Masaton uutta hyökkäystä.

"Hijaah!" Yläpuoleltani kajahti huuto samalla, kun mustahiuksinen tyttö liiteli paikalle jonkinlaisen ajokin kyydissä.

"Siinä hän on" Jeremy naurahti. 

Ahaa, tuo tyttö on siis Yumi, ajattelin. Yumi oli juuri hyökännyt blokin kimppuun, kun huomasin meduusan kadonneen.

"Hmm, kummallista", mutisin hiljaa.

Samassa Masato iski minut viikatteellaan vasten polun toisella puolen olevaa seinämää. 

"Peli päättyy tähän, Suzu." Sanat tulivat Masaton suusta, mutta ääni ei ollut hänen. Se oli paljon monotonisempi ja synkempi... 

"Noh, sulle mä en oo ennenkään hävinnyt Masato!" huusin ja yritin tavoittaa hänen silmistään aitoa Masatoa, sitä jota Paha ei hallinnut. En kuitenkaan onnistunut siinä. Tai ehkä olisin onnistunutkin, mutta se pahuksen meduusa iski juuri silloin lonkeronsa minuun. En tiennyt, miten se oli siihen hiipinyt, mutta siinä se kuitenkin oli ja otti minut kiinni. Hitaasti se kietoi lonkeronsa ympärilleni ja esti minua liikkumasta. Tunsin, kuinka se alkoi käsitellä mieltäni. Yritin pyristellä pois hänen otteestaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kaikki on ohi, ajattelin sulkien silmäni ja jäin odottamaan, kuinka meduusa tekisi minusta lopun.

Loppua ei kuitenkaan tullut, sillä Yumi ehti rikkoa meduusan lonkerot heittämällä jonkinlaisen viuhkan niitä kohti. Meduusa pakeni tämän jälkeen kuin tuhka tuuleen. Myös Masato lähti melko pian meduusan jälkeen. Ja blokin Yumi olikin jo saanut tuhottua. 

"Oletko kunnossa?" Yumi tuli luokseni huolestuneen näköisenä.
"Joo kai mä olen, kiitos sun", hymyilin vastaukseni. Hän hymyili hieman ja sanoi:

"Sä oot varmaankin Suzu?"

 Nyökkäsin hänelle ja hän ojensi minulle kätensä:

"Tule, mä vien sut Tornille." Hyppäsin hänen ajokkinsa kyytiin ja sitten mentiin.

Matkalla juttelimme kaikenlaista. Yumin kanssa oli mukavaa jutella ja ajattelin, että ehkä tämä ei olisikaan niin kauheaa.

Päästyämme Tornille kiitin Yumia kyydistä. Hän vain nauroi ja sanoi, että se oli hänelle ilo.

"No niin, Suzu mene Torniin. Saat kohta selittää vähän kaikesta. Ja Yumi tuon sut nyt kotiin", Jeremy sanoi. 

"Selvä Einstein", Yumi naurahti jälleen,
"Moikka Suzu." 

Hymyilin ja huikkasin minäkin:

"Moikka Yumi!" Sitten astelin Torniin.

~~~

"Nonniin, Suzu, mä olen siis Jeremy", silmälasipäinen poika sanoi supertietokoneen näytöltä ja vilkutti minulle. Hän oli avannut jonkinlainen yhteyden Tornin ja supertietokoneen välille, jotta saatoin nähdä supertietokoneen ympärillä olevan tilan ja siellä olevat ihmiset. Huone oli vähän tehdasmaisen oloinen. Ja tyhjä. Näytti kuin siellä ei olisi ollut tietokoneen lisäksi muuta kuin tyhjyyttä ja tietysti nuo muutamat ihmiset.

"Haloo! Kuunteletko sä?" Jeremy kysyi kärsimättömänä. 

"Öh. Anteeksi, mitä sä sanoitkaan?" kysyin hieman nolona.

"Pyysin sua kertomaan, miten olet päätynyt sinne, mistä tulet ja mikä se tehtävä on, mistä puhuit aiemmin Aelitan kuullen." 

"Aa, okei... Joo tota... Mistä aloittaisin", pohdiskelin hetken.

~~~

"Mitä?!? Siis oikeesti, on siis olemassa muitakin Ulottuvuuksia ja sun tehtävä on sulkee niiden väliset portit, ettei toi Paha pääse valloitamaan niitä ja saamaan X.A.N.A:n kaltaisia liittolaisia? No huhhuh", kissapoju Odd päivitteli ällistyneenä kertomaani. 

"No suurin piirtein noin", tokaisin hiljaa.

"Et siis tiedä kauan tehtäväsi kestää? Etkä tiedä oikeaa hetkeä sulkea porttia ennen kuin avaimet kaulassasi hehkuvat? Missä sun pitää olla silloin?" Aelita kyseli mietteliäänä. Huokaisin ja aloin vastailemaan:

"No siis en tiedä paljon mitään. Mulle ei ihan hirveesti kerrottu, mutta en sais poistua ns. teidän Ulottuvuudestanne ennen kuin oon sulkenut Portin muihin Ulottuvuuksiin. Muussa tapauksessa joudun aloittaan alusta tehtäväni täällä."

"Hmm, noh Aelita, mitä mieltä olet, saisimmeko materialisoitua Suzun tänne niin hänellä olisi jotain tekemistä päiviksi eikä hänen tehtävänsä olisi niin vaarallinen, kun de-virtualisoituminen ei koituisikaan tehtävän tunaroimiseen vaan tänne päätymiseen?" Jeremy pohti mietteliäänä puhuen Aelitalle. Tämä katsoi häntä pohtien ja yhtäkkiä hän sai älynväläyksen:

"Jeremy, säästitkö sen mun materialisoimisohjelman? Eikös sitä voisi käyttää nytkin?" 

"Niin, niin voisikin! Hyvä idea Aelita", Jeremy hihkaisee ja hymyili vienosti,
"kokeillaanko heti huomenna?" Kaikki heistä hihkuivat vastauksensa ja Aelita huikkasi vielä:

"Se on sitten sovittu, me tullaan huomenna tuntien jälkeen, odota Tornissa, Suzu."

Ja niin he lähtivät ja huutelivat 'näkemiin'. Ja minä jäin yksin Torniin ja Lyokoon, mutta enää en ollut niin surullinen. Huomenna pääsen pois täältä, ajattelin ennen kuin nukahdin.

-----
Siinä ois taas uus luku! Toivottavasti pidätte! :)

Sallaww

/fixed/