Kuin miljoonat havunneulaset jotka satuttavat jalkapohjia metsässä,
minä satutan muita.
Olen kaltereiden taakse lukittu kanarianlintu.
Siipeni surkastuvat, enkä osaa lentää.
En osaa enää elää täysillä.
En tiedä mistä aloittaisin.
En tiedä mikä on alku,
mistä kaikki lähti.
Lähtikö se siitä kun isä heitti minut pois kotoa?
Siitä kun äiti ja isäpuoli hakkasivat?
Vai siitä kun sain kokea selkäänpuukotuksen tuskan?
En tosiaan tiedä.
Ainut mitä tiedän on se, että menneisyyden haamut eivät koskaan lähde.
Kiltti, sinisilmäinen tyttö muuttui kovakuoriseksi narsistiksi joka tottelee vain itseään.
Antti Tuiskun sanoin
peto on irti.
Mutta tämä on erilainen peto.
Tämä tahtoo vain elää.
Tämä peto taistelee vapaudesta.
YOU ARE READING
Unelmiin hukkunut
RandomKun elämä menee alamäkeä, pilvilinnat heittävät sinulle köytensä, ja vievät uuteen elämään. Kauas todellisuudesta. Lähelle sydäntäsi. -kirjotan tätä satunnaisesti, koska tää on niinkuin mun ajatuskirjani oikeastaan kaikki mitä täällä on, on totta. o...
