Unelmiin hukkunut

Suruja

Mä oon tosi huono ihastumaan. Mutta kerran sellanen tapahtu, enkä mä päässy siitä yli koskaan.
Tomi oli koukuttava, sen tuoksu oli huumaava ja elämäntaju rajaton.
Se oli sellanen poika joka kurkkaa pilvilinnoista ja ojentaa kätensä ja vetää mukaansa pilviin.
Oltiin me joskus yhessäkin yläasteella.
Sit se jätti mut ku nalli kalliolle.
Kuitenkin se on kaksi vuotta flirttaillu vaikke erottiin.
Ja tänää sain tietää jotain kamalaa.

Se seurustelee yhen tytön kanssa kolmatta vuotta.
Mun sydän särky uudestaan papan kuoleman jälkeen.
Taas yksi osa minusta vaipui pimeyteen jättäen osan kitumaan aurinkoon.
Ei tällaista paskaa kukaan oikeasti jaksa. Mä tahdon juosta pakoon mun elämääni. Juosta niin kauas että mä voin taas hengittää vapaasti.
Entä jos mä karkaisin maailmalle?
Jäisikö kukaan kaipaamaan tällaista epäonnekasta ihmistä?
Ei.

Mä en tajua kuinka elämä voi olla joillekin niin julma, ja joillekin unelmaa.
Elämä tosiaan kamala valhe.