Worthless (finnish)

Yksi

"Kaksitoista!"
"Täällä!"
"Kahdeksan!"
"Täällä!" ilmoitan kuuluvalla äänellä ja seison suorana paikallani.

Minun nimeni on Kahdeksan. Asun rouva Lindomin tyttökodissa metsän keskellä. Meitä tyttöjä on täällä neljätoista, kaikki alle kahdeksantoistavuotiaita. Meidät kaikki on hylätty lapsena. Joku ystävällinen ihminen on kuitenkin löytänyt meidät ja toimittanut rouva Lindomin hoiviin.

Elämä täällä ei luullakseni eroa paljonkaan tavallisen kodin elämästä, mutta en tiedä varmaksi, sillä en ole koskaan elänyt tavallisessa kodissa. Täällä me teemme paljon kotiaskareita, ja joskus meitä vuokrataan palvelijoiksi tai viihdyttäjiksi rikkaille miehille, jotta tyttökoti saa vähän rahaa ja pysyy pystyssä.

Minua ei ole kertaakaan vuokrattu, mutta olen kuullut muilta tytöiltä kamalia tarinoita heidän vuokra-ajoistaan, enkä halua ikinä itse kokea sellaisia asioita. En kuitenkaan saa päättää siitä itse, ja tyttökotikin saa vuokrauksista hieman rahaa, joten minun tai muidenkaan ei auta valittaa.

"Kolme!" Rouva Lindom jatkaa kiekuvaa nimenhuutoaan käyden kaikkien paikalla olijoiden nimet läpi.
"Missä on Kuusi?" rouva huutaa meille, kun Kuutta ei näy eikä kuulu. Kukaan ei vastaa.
"Kaksi, missä on Kuusi?" rouva Lindom tivaa yhdeltä tytöistä.
"M-minä en tiedä", Kaksi vastaa reippaalla äänellä, sillä on oppinut, ettei rouvalle kannata mutista.
"Anteeksi, rouva, minä olen myöhässä!" kuuluu silloin Kuuden huuto. Hän juoksee asuinrakennuksemme suunnasta kohti päärakennusta, jonka edessä seisomme rivissä.
"Miksi?" tiukkaa rouva Lindom äkäisesti Kuuden juostua lähemmäs.
"Minun oli pakko käydä vessassa", Kuusi vastaa huohottaen ja astuu riviin. Rouva Lindom marssii Kuuden luokse ja läimäisee häntä avokämmenellä poskelle. Kuusi parkaisee kivusta, ja me muut tytöt tuijotamme hiljaa eteemme.
"Sinä tulet paikalle heti, kun kello soi", rouva Lindom tiuskaisee Kuudelle.

Sitten hän kääntyy katsomaan meitä muita.
"Kenellä on nälkä?" rouva kysyy. En nosta kättäni, vaikka vatsani huutaa nälästä. Toivon, etteivät muutkaan viittaa, mutta se on turhaa. Viisi vieressäni ja pari muutakin tyttöä nostaa varovaisesti kättään.
"Typerykset!" rouva Lindom rääkäisee ja saa kätensä nostaneiden laskemaan ne kiireen vilkkaa.
"Heikkouksiaan ei koskaan saa paljastaa!" rouva huutaa ja tuijottaa vihaisesti meitä kaikkia. Hän käskee kätensä nostaneiden jäädä pihalle odottamaan, kunnes me muut olemme syöneet. Vasta sitten on heidän vuoronsa saada ruokaa. Lähdemme jonossa kohti päärakennuksen portaita, mutta muutama surkeannäköinen tyttö jää paikalleen riviin seisomaan.

Kun kaikki ovat saaneet syötyä ja olemme tiskanneet astiat, on vuorossa siivousta. Lähdemme asuinrakennukselle siivoamaan huonettamme. Huone on helppo siivota, sillä siellä on vain seitsämän kerrossänkyä kahdessa rivissä, eikä mitään muuta. Pedit on tietenkin pedattu jo aamulla, joten vain lattiat ja huoneen ainoa ikkuna täytyy siistiä.

Kesken touhujemme kutsukello soi yhtäkkiä. Heitämme tavarat käsistämme kuka minnekkin ja kiirehdimme juoksujalkaa päärakennuksen eteen.

Järjestäydymme numerojärjestykseen riviin, sillä rouva Lindom ei ole vielä paikalla. Rouva tulee päärakennuksen ovista perässään kaksi miestä juuri, kun seisomme oikeassa järjestyksessä. Tiedän heti, että miehet merkitsevät vain yhtä asiaa.

"Laskekaa", rouva Lindom sanoo meille tytöille ystävälliseen sävyyn ja hymyilee.
"Yksi", Yksi aloittaa rivin ensimmäisenä ja Kaksi jatkaa. Neljäntoista sanottua nimensä rouva Lindom astelee alas portaita eteemme.
"Tytöt, tässä ovat arvoisa herra Firs ja hänen poikansa herra Firs", rouva esittelee hymyillen maireaa hymyään. Me kaikki painamme katseemme maahan osoituksena siitä, että tiedämme olevamme alempiarvoisia.

"Herrat haluaisivat palvelijan. Kuten tiedätte, on kunnia päästä niin suuren miehen kuin herra Firsin palvelijaksi", rouva Lindom mielistelee miehille ja saa nuoremman hymyilemään vähän. Totuus on, ettei meistä tytöistä kukaan tiedä, kuka tai keitä herra Firsit mahtavat olla.

Rouva nyökkää miehille hymyillen. Miehet lähtevät laskeutumaan portaita. Herra Firs astelee suoraan Neljäntoista eteen ja tarkkailee tyttöä hetken. Sitten hän siirtyy Kolmentoista kohdalle. Hänen poikansa jää portaiden juurelle seisomaan ja silmäilee meitä sieltä.

Katson miestä silloin, kun hän ei huomaa. Hän on komea, hänellä on tummat lainehtivat hiukset. Mies on hyvin nuori, ehkä vähän päälle kahdenkymmenen. Hänellä on kalliit vaatteet ja jalassaan hienot saappaat.

Kun herra Firs on käynyt koko rivin läpi, hän menee poikansa viereen. Olen melko varma, että hän ottaa kauniin Kymmenen.
"Kymmenen", mies sanoo. Kymmenen astuu askelen edemmäs rivissä ja tuijottelee maata. Nyt hän on vuokralla.

Yllätyksekseni toinen, nuorempi herra Firs astelee neljäntoista eteen. Olen saanut käsityksen, että miehet haluavat vain yhden palvelijan, mutta ilmeisesti asia ei olekaan niin.

Nuorempi herra Firs pysähtyy eteeni. Katson maata, niin kuin minulle on opetettu, ja pysyn hiljaa. Nuoriherra Firs seisoo edessäni suunnilleen yhtä kauan kuin vanhempikin, ja siirtyy sitten rivissä eteenpäin Seitsämän kohdalle. Lopuksi hänkin menee takaisin portaiden eteen ja tarkkailee ilmeitämme. Veikkaan Neljää tai Kolmeatoista.

"Kahdeksan", mies sanoo. Minä olen vähällä kohottaa kulmiani, mutta pysäytän itseni ajoissa, sillä se olisi ollut hyvin epäkohteliasta. Astun askelen eteenpäin ja jään odottamaan. En ymmärrä, mitä erityistä nuoriherra on minussa nähnyt.

"Seuratkaa", vanhempi herra Firs käskee ja lähtee kävelemään päärakennuksen taakse. Menemme Kymmenen ja nuoremman herran kanssa perässä, kun muut tytöt ja rouva Lindom jäävät katsomaan peräämme.

Minua pelottaa kävellä pois muiden tyttöjen luota, mutta en uskalla hidastella askeliani. Haluaisin hyvästellä tytöt, mutta en uskalla tehdä sitäkään. Kävelen nuoren herran perässä katse maassa ja mietin, miten kaikki tapahtuu aivan liian nopeasti.

Rakennuksen takana meitä odottavat kahdet hevosvaunut. Vanhempi herra Firs käskee Kymmenen seurata yhtiin vaunuihin ja nuorempi pyytää minua tulemaan toisiin. Hän vaikuttaa ystävällisemmältä kuin isänsä. Vilkaisemme Kymmenen kanssa toisiamme hyvästiksi, ja sitten lähdemme eri suuntiin hienojen hevosvaunujen kyydissä.