Worthless (finnish)

Viisi

Ehdin hakea siivousvälineet, huiskia olemattomat pölyt kirjahyllystä, työpöydältä ja tauluista sekä lakaista työhuoneen lattian ennen herra Firsin tuloa. Olen juuri kastelemassa luutua, kun hän avaa oven kahvikuppi kädessään.

Hän hymyilee kohdatessaan katseeni ja sulkee oven. Alan muina tyttöinä luututa lattiaa pitkävartisella luudulla. Minusta se on hirveän kätevä, sillä tyttökodissa luutusimme aina käsin räteillä ja se kesti kamalan kauan. Rouva Lindom ehti aina hermostua.

"Sinähän olet saanut jo paljon aikaan", Fabian sanoo laskettuaan kahvikupin työpöydälle. Hymyilen hämmentyneenä vastaukseksi, koska en tiedä mitä sanoa. Luulin, että minun pitää saada siivous loppuun ennen hänen tuloaan.

Jatkan rivakkaa luutuamista ja mietin, mitä Fabian aikoo nyt tehdä. Hänen tämän päivän paperipinoaan ei ole vielä tuotu. Ehkä hän lukee kirjaa? Ajattelen arvaukseni osuvan oikeaan, kun hän lähtee kohti kirjahyllyä.

Fabianin valikoitua kirjoja hyvän tovin tajuan, että hän oikeastaan järjestelee niitä. Kummissani pysähdyn luutuamaan samaa kohtaa pidemmäksi aikaa ja katselen hänen olkansa takaa kirjoja, joita hän lajittelee.

Ne ovat paksuja tietokirjoja, jollaisia minä en saisi koskaan luetuksi loppuun. Osaan kyllä lukea, mutta en ole koskaan lukenut pidempiä tekstejä kuin rouva Lindomin ohjelappusia tai puutelistoja.

Yhtäkkiä Fabian kääntyy katsomaan minua ja saa minut kiinni tarkkailemasta. Havahdun mietteistäni ja alan touhukkaasti taas luututa lattiaa. Tarkoitukseni on ollut ottaa selvää miten herra Firs kirjoja järjestelee, jotta osaisin ensi kerralla lajitella ne samalla tavalla. Mutta nyt näyttää kuin olisin vain laiskotellut tehtävässäni.

"Osaatko sinä lukea?" Fabian kysyy keskeyttäen työni. Käännyn katsomaan häntä ja nyökkään.
"Oletko koskaan lukenut yhtään teosta?" hän jatkaa.
"En ole, Fabian", vastaan totuudenmukaisesti, vaikka tunnenkin itseni sivistymättömäksi.

"Vai niin. Tulepas tänne", hän sanoo ja viittoo kädellään. Tottelevaisesti asetan luudun nojaamaan kirjahyllyä vasten ja kävelen muutaman askelen hänen luokseen.

"Tässä", Fabian sanoo ja ottaa täydestä kirjahyllystä yhden ohuen kirjan.
"Saat tämän luettavaksesi, jos tahdot", hän sanoo ja näyttää kirjaa. Sen kannet ovat punaiset ja etukanteen on piirretty kuva kissasta ja hiirestä. Kuvan päällä lukee keltaisella tekstillä Kuka syö kenet.

"Tämä kirja kertoo kissasta ja hiirestä. Se on typerin kirja, jonka olen koskaan lukenut, enkä ymmärrä sitä. Se on kuitenkin helppolukuisin, jonka omistan", Fabian sanoo ja kääntää muutamaa sivua. Niillä jokaisella on kuva ja vähän tekstiä.

"Palauta se milloin tahdot", Fabian sanoo ja ojentaa kirjan minulle. Otan sen innoissani vastaan ja puristan rintaani vasten. Minua kiehtoo ajatus kirjan lukemisesta. En ole koskaan ajatellut, että minulla olisi aikaa sellaiseen ylellisyyteen.

Hymy kasvoillani tartun uudestaan luutuun ja alan lakaista lattiaa. Fabian jatkaa kirjojensa lajittelua. Päätän aloittaa kirjan illalla päivän päätteeksi.

 
Luututtuani lattian Fabian pyytää minua kanssaan aamupalalle. Yllätyn, koska olen luullut hänen syöneen jo sillä aikaa, kun olen siivonnut. Mitä hän sitten on tehnyt? Ehkä Fabian ei tykkää aloittaa aamujaan syömällä vaan juomalla kupin kahvia.

Joka tapauksessa, aamiaisen jälkeen alamme odottaa vanhemman herra Firsin tuloa. Saapuessamme suureen oleskeluhuoneeseen huomaan, että sekin on puunattu puhtaaksi ja verhot sekä sohvien tyynyt on vaihdettu. Fabi... herra Firs näyttää haluavan antaa itsestään hyvän kuvan isälleen.

Ei mene kauankaan, kun harmaamekkoinen palvelijanainen tulee ilmoittamaan meille, että herra Firs on saapunut. Fabian lähtee kävelemään kohti eteistä ja minä hänen perässään. Minua alkaa jännittää kamalasti. Onkohan Kymmenen tullut?