Best Friend's Dad (Ziall) - Finnish Translation

3.

Niall

Seuraavana aamuna heräsin yksin Liamin sohvalta. Olin kääriytynyt peittoon ja pääni alla oli mukava tyyny, mutta olin silti jollain tapaa surullinen koska Zayn oli jättänyt minut viime yönä. Tietenkin tiesin, ettei hän nukkuisi tässä koko yötä, koska hänen vaimonsa ja poikansa olivat yläkerrassa, mutta luulenpa, että halusin herätä siten, että hänen käsivartensa olivat ympärilläni niin kuin ne olivat nukahtaessani.

Istuin sohvalla ja vedin viltin päälleni niin, että se peitti selkäni ja takaraivoni. Joten jos katsoit minua nyt, näit vain kasvoni jotka pilkistivät lakanoiden alta, mutta näin oli mukava olla. Silmäni halusivat mennä kiinni, mutta tiesin, että minun piti herätä koska Liamin piti viedä minut takaisin kouluun saadakseni autoni ja minun piti mennä kotiin hakemaan puhtaita vaatteita.

Keittiöstä kuului hiljaisia ääniä, mutta en halunnut liikkua ollenkaan. Kuulin Liamin äidin alkavan hymistä itsekseen ja hymyilin itsekseni, koska se oli todella kaunista. Oli kivaa kuulla se kun oli juuri herännyt. Liam kertoi aina, kuinka hyviä hänen vanhempansa olivat laulamaan tai ylipäätään olemaan huomion keskipiste. Hän kertoo, kuinka he laulavat ihan kaikesta, mutta Zayn on ujompi. Hän sanoo aina, että Zayn on ok sen kanssa, kun ihmiset taivastelevat hänen ulkonäköään, mutta itsevarmuus pettää, kun pitäisi laulaa kenen tahansa muun seurassa, kuin vaimonsa tai poikansa. Liamkin on hyvä laulamaan ja hän osaa käsitellä huomiota, mutta hänet kasvatettiin siihen. Hänet on adoptoitu, mutta hän on silti omaksunut itsevarmuutta vanhemmiltaan, koska he tietävät olevansa hyvännäköisiä ihmisiä ja he tietävät myös sen, että he ovat lahjakkaita.

''No sähän oot suloinen pikku paskiainen'' Liam nauroi kävellessään olohuoneeseen. Hän istui viereeni ja katsoi minuun typerä irvistys kasvoillaan. Hänen hiuksensa osoittivat jokaiseen ilmansuuntaan ja hän yhä pyjamoissaan. Hän näytti erittäin halittavalta ja olin hellyydenkipeä joten siirryin lähemmäs häntä ja laskin pääni hänen rintakehälleen. Parhaan ystäväni kädet kietoutuivat ympärilleni hetkeäkään miettimättä ja pitivät minua varmassa otteessaan. Huokaisin onnellisena ja jatkoin Perrien hyräilyn kuuntelemista.

''Harry laittoi viestiä ja kertoi että yhden tytön luona on bileet tänään. Sen, ketä me katsottiin eilen illalla. Ehkä sä haluaisit mennä ja jutella sen kanssa? Jos et, niin mä olen silti menossa, koska Sophia on menossa ja haluan kysyä sitä mun tyttöystäväkseni kymmenennen kerran ja toivoa, että se sanoo joo'' Liam naurahti. Kaikki pienikin iloisuus kaikkosi mielestäni sillä hetkellä, kun Liam mainitsi sen tytön. Tykkäsimme vain hänen Intagram-kuvistaan ja kommentoin hänen olevan nätti, mutta se ei tarkoita, että haluaisin olla hänen kanssaan. Hän ei edes ole tyyppiseni tyttö. Tykkään itseni täydellisistä vastakohdista. Tykkään tummista hiuksista, ruskettuneesta ihosta, ruskeista silmistä ja synkemmästä luonteesta, joka tasoittaisi omaa räjähtävää persoonaani. Tyttö on nätti, mutta hän ei ole sellainen, joka kiljuisi minulle, että minun täytyy saada hänet elämääni.

''Mä tuun, mutta en halua. Se tarkoittaa sitä, että voin vetää kännit, jotta mulla on hauskaa ja sun pitää pysyä selvänä mua varten'' tarjouduin. Hän naurahti ja läimäisi otsaani hellästi ja suukotti sitten kohtaa, johon oli lyönyt hetkeä aikaisemmin. Nauroin hänelle, koska sellainen hän vain oli. Vaikka hän pelleili satuttamisella, hän varmisti, että kaikki oli okei jälkeenpäin.

''Okei, nyt mennään hakemaan jotain syötävää ja sitten haetaan sun auto'' hän sanoi minulle ja nosti minut sohvalta ollessani edelleen kietoutunut vilttiini. Sanoin, että ottaisin sen pois, mutta hän väitti vastaan sanomalla, että oloni näytti mukavalta eikä halunnut viedä mukavuutta pois. Hän laski minut keittiön tuolille ja haki meille kaksi kulhoa ja muroja. Hän on outo ja syö muronsa haarukalla, mutta lopetin sen kyselemisen ollessamme 11-vuotiaita, koska hän oli vain kummallinen pikkupoika. Olen otettu siitä, että hän ajattelee minusta samalla tavalla.