Pilven reunalla

Luku 2

×× kuvassa Anan lasi ruokailussa ××

"Ana kulta, tule syömään!" huusi äitini alakerrasta.
"Ai taas kerran pilvilinnan erikoista, ei kiitos!" vastasin huutaen.
"No itseasiassa kulta, koitim tehdä normaalimpaa ruokaa" äiti koitti houkutella minua.
Kutsun taivaan isää ja äitiäni äidiksi ja isäksi, koska he eivät tykkää jos sanon pilviäiti tai -isä.
Mahani kurni. Äh, olkoon menen syömään äidin hyväksi.
Menin ja alhaalla odotti kuten normaalisti pilvipöytä joka oli täynnä erilaisia pilviä.
"Äitii..!" sanoin äidille vaikka tiesin hänen huijanneen minua.
"Sori kulta, mutta kyl mä koitin parhaani mutta ei pilvestä kovin paljoa saa taidottua!" äiti koitti puolustaa.
Istahdin tuolille tympeästi ja odotin että sadepilvi täyttäisi lasini.
En välittänyt muista, olin ihan omissa maailmoissani kunne joku tuli koputtamaan pilvilinnan oveen.
Varmaan joku uusi tulokas taas, tai joku kerjäläinen. Niitä on käy täällä joka päivä.
Isä meni avaamaan oven, niinkuin aina. Laittaa Taivaan asiat etusijalle.
Ovella oli joku tummahiuksinen kaunis nainen. Mitenköhän hän kuoli?
"Pahoittelen häiriöstä Pilvikuningas, mutta -" kaunis nainen alkoi puhumaan.
Varmaankin hänen yksisarvisensa oli hävinnyt tai tuuli vienyt talon mukanaan.
"- etsisin täältä Ana Lewisiä? Tai siis eikös joku Ana ole teidän tyttärenne, pilvikuningas?" nainen jatkoi.
Hetkinen, minä olen Ana Lewis!
Mitä hän minusta tahtoi? Isä koitti sanoa naiselle että en ole Ana Lewis, mutta minulle se ei käy! Naisella on jotain asiaa minulle.
"Minä olen Ana Lewis." sanoin ylpeästi.
Nainen katsoi minua, hän vain katsoi. Hänen poskiltaan alkoi vyöryä kyyneleitä.
En tiedä oliko ne surun vai onnen kyyneleitä.