Bad Team (FINNISH)

Luku 3.

-Niall-

Koulu loppui kolmelta. Minä ja tytöt rynnistimme ensimmäisinä ulos luokasta.

"Hemmetti vieköön, mä vihaan kuvista", Perrie mumisi.

"Älä nyt Per. Se sun piirrustus on yli hieno!" Melina kehui.

"Ei ole. Poltan sen heti kun vain saan!"

"Et varmana polta!" huudahdin.

"Ja kyllä varmana poltan! Ettekä puhu kenellekään siitä. Hyi saan hävetä silmät päästäni."

"Sä oot kyllä niin negatiivinen. Sä osaat piirtää parhaiten koko porukasta Zaynin kanssa!" sanoin.

"Noniin. Antakaa jo olla", Perrie naurahti. Löntystelimme koulusta ulos, jättäen asian siihen.

"Koska teillä alkaa jääkiekkoharkat?" Melina kysyi.

"Meidän ensimmäiset harkat on torstaina", kerroin hymyillen. Olin odottanut tätä koko kesän! Pääsen vihdoin jäälle!

"Meillä alkaa ylihuomenna!" Perrie hihkaisi. Perrie ja Lolly pelasivat tyttöjenjoukkueessa jääkiekkoa. He kävivät silloin tällöin myös meidän treeneissä, koska he pelasivat niin raakaa peliä, että tyttöjenjoukkue oli vähän turhan lepsu,

"Vihdoin jotain tekemistä", Danielle nauroi. Me roikkuimme hallilla harva se ilta. Aina kun sielä jotain tapahtui, me olimme siellä. Melkein kuin toinen koti.

"Jep. Talvi kun tulee, jää spray-maalaaminenkin vähälle. Sormet jäätyy", nauroin.

"Sitten alkaa lumipallosota!" Lolly virnisti ja tunki suuhunsa tikkarin.

"Niimpä. Muistatteko Kotkan ilmeen viime talvena, kun heitettiin sen ikkunaan se pallo?" nauroin.

"Joo! Se oli ihan hädässä!" Melina kikatti.

"Voi ei! Mitä? Kuka? Missä? Olen Kotka!" Lolly imitoi, saaden meidät nauramaan.

"Se oli järkyttävä näky! Hiukset oli pystyssä ja sillä oli yllään vain se kauhtunut, harmaa aamutakki", Danielle nauroi.

"Hyi hitto! Onko sillä mies?" kysyin.

"No kuka sen kanssa jaksaa elää?" Melina tuhahti.

"Tuskin sillä miestä on. Se on lihava ja kuihtunut kurppa!" Perrie julisti.

"Totta!" nauroin ja avasin autoni lukosta.

"Nähdään illalla", Perrie virnisti meille, kun hän, Danielle ja Lolly lähtivät bussipysäkille. Kolmikko asui ihan eri suunnassa, kuin minä ja Melina, joten he kulkivat bussilla.

"Nähdään!" sanoimme Melinan kanssa ja istuimme autooni.

"Hyi, miksi en saa mielestäni Kotkaa sinä iltana? Yäk!" Melina sanoi ja värähteli inhosta. Minä purkahdin nauruun.

"Se oli kyllä maailman ällöttävin näky! Mielummin söisin meidän joukkueen hikisukat!" nauroin.

Menimme Melinan kanssa minun luokseni tekemään läksyjä. Melina makasi minun sängylläni, kun minä olin lattialla kertaamassa ranskan sanoja.

"Mä en ikinä opi näitä", marisin.

"Mä en osaa näitä kemian laskuja!" Melina sanoi. Katsahdin tyttöön. Hän oli mahallaan sängyllä ja huokaili nojaten käsiinsä.

"Mel, mulla on tällä vielä mun viimevuotiset vihot. Voit katsoa apua niistä", sanoin ja tongin lipastoani.

"Oikeasti?"

"Joo. Tässä näyttäisi olevan", sanoin ja ojensin tytölle vanhan kemian vihkoni.

"Voi kiitti, Ni!" Melina hymyili ja otti vihon. Hän selaili sitä, kunnes löysi haluamansa tehtävän.