Bad Team (FINNISH)

Luku 2.

-Niall-

Aamulla parkkeerasin autoni koulun parkkipaikalle vakipaikalleni. Kaikki tiesivät, että meidän porukan autojen täytyi päästä lähimmäs ovea. Kukaan ei siis uskaltanut ajaa niihin.

"Blondit saapuu", Louis virnisti jo kaukaa.

"Hetkinen, kuka puuttuu?" kysyin.

"Harry", vastasivat kaikki kuorossa.

"Aivan. Sepäs yllättävää", nauroin. Harry on aina myöhässä. Siis aina.

"Mä yritin soittaa, mutta se luultavasti nukkuu", Lolly nauroi.

"Joo, se todella nukkuu jos se ei vastaa edes sulle!" huudahdin.

"No, kyllä se ilmaantuu", Liam sanoi. Samassa soivat koulun kellot. Porukkamme otti laukkunsa olalle ja raahauduimme sisälle.

Meidän kaikkien tunnit olivat samalla käytävällä. Tai no, me pojat olemme kaikki samassa luokassa, samoin kuin tytöt ovat samassa. He kaikki ovat ykkösellä, me pojat kakkosella.

Kotka löntysteli harmaassa jakkupuvussaan käytävää pitkin. Melina katsoi minuun, ja repesi totaaliseen nauruun, samoin kuin minä.

"Olikos Melinalla jotain aihetta nauruun?" Kotka kysyi. Hänen puheensakin oli typerän kuuloista.

"Ei, ei suinkaan Kot... Neiti Miller", Melina sanoi. Minä remahdin uudelleen nauruun. Melinan luokka siirtyi luokkahuoneeseen. Pian myös meidän opettajamme, neiti Jones, saapui. Hän oli nuori nainen, jota kukaan ei koskaan kuunnellut. Hän ei saanut luokkaa kuriin, ja harvoin saimme edes mitään aikaan.

Tunti mateli. Opettaja yritti saada luokkaa hiljenemään ensimmäiset kymmenen minuuttia, kunnes me sitten raahauduimme omille paikoillemme.

"Tänään me käsittelemme..." opettaja aloitti, kun ovi aukesi ja Harry astui sisään. Minä ja pojat nauroimme ilmestykselle.

"Herra Styles, taas myöhässä", opettaja sanoi.

"Hyvin huomattu, Sophia", Harry sanoi ja tuli viereeni, omalle paikalleen.

"Neiti Jones sinulle!"

"Miksi juuri minulle, Sophia?" Harry kysyi ja väänsi kasvoilleen koiranpentu-ilmeensä.

"Noniin! Olin siis kertomassa, että tänään me käsittelemme aisteja. Jaan teidät ryhmiin ja aloitamme ryhmätyöt. Mutta ensin, herra Styles osaa varmaan luetella kaikki ihmisen aistit", opettaja sanoi.

"Osaan, mutta nyt ei huvita", Harry sanoi. Koko luokka nauroi.

"Tässä ei ole kyse siitä, huvittaako sinua!"

"Voi harmi."

"Lopeta pelleily, tai saat jälki-istuntoa!"

"Miten sä luulet, että se auttaa asiaa? Sophia?"

"Harry! Sinulle minä olen neiti Jones!"

"Miksi mä olen sulle sitten Harry?" Minun pokkani ei pitänyt yhtään, vaan nauroin naama punaisena Harryn vieressä.

"Nyt riittää! Harry, voit poistua luokasta, ja palata kun osaat käyttäytyä!"

"Jes! Ei enää ikinä bilsaa!" Harry huusi ja melkein juoksi ulos luokasta. Minä ja koko luokka nauroimme hänelle. Neiti Jones huokaisi ja lähti luokasta ulos, Harryn perään.

"Harry osaa", Zayn nauroi.

"Jep!" nauroin. Sitten puhelimeni värisi farkkujeni taskussa. Otin sen esille ja avasin tekstiviestin.