Ajan kotiin. Ylinopeutta, kenties. Sitä en nyt ajattele päällimmäisenä. harry. Minun on pakko jättää hänet, ystävänä. Muuten se kerkeäisi mennä liian vaikeaksi.
L: Sori. Oon tainnu muuttua. Olit huippufrendi. Louis
H: Mitä? Eikai tää tarkota..?
L: Ymmärsit oikein. Meidän ystävyys ei olisi kestänyt pidempään.
H: Eikö me voitais vaan keskustella asiasta? Mä en ymmärrä, eihän ystävyys niin vain katkea!
L: Lopeta jo.
Hoidettu. Hyvä. Nyt pitää miettiä, en haluaisi siti jäädä ilman ystäviä. Olin ennen aina Harryn kanssa, entä sitä ennen? "Liam Payne!" Huudahdan. Tunsin Liamin jo ala-asteella, olimme silloin erottamattomat. Sitten Liam meni toiseen lukioon kun minä, ja tutustuin Haryyn.
Louis: Moi Liam! Nähdääks joku päivä? J
Liam: Joo!! Miten ois viikonloppuna? Miten menee muuten?
Louis: Ihan jees! Nähdään perjantaina!?
Liam: Perjantai ok! J
Louis: J
"Kaikki on hyvin", hoin päässäni vielä syödessäni pizzan jämiä. Se ei auttanut. Kaikki ei ollut hyvin. Olin iloinen, kun sain tavata taas Liamin. Mutta enemmän olin surullinen. Minulla oli ikävä Harrya.
Halusin olla Harryn kanssa, olla yhdessä. Suudella häntä vaaleanpunaisille huulille, tuijottaa hänen vihreitä silmiään. Halusin Harryn. Halusin Harrya.
Mutta Harry ei halunnut minua. Harry halusi olla vain ystävä, vain paras ystävä. Tiesin kyllä, että Harry oli ihastunut rinnakkaisluokkalaiseensa Selenaan. Tiesin sen vaikkei Harry myöntänytkään sitä. Olinhan Harryn paras ystävä viisi vuotta.
En ollut enään. Mitenköhän helposti pystyisin vaihtamaan lukiota, halusin päästä Liamin kanssa samaan lukioon. Ala-asteella suunnittelimme Liamin kanssa yhteisen tulevaisuuden. Meistä olisi tullut bändi, olisimme kiertäneet maailmaa eläkeikäämme saakka.
Ainahan saa unelmoida.
Moi! Tästä tuli ihan supersuperlyhyt, mutta lupasin täksi päiväksi luvun eikä pidempään ollut aikaa. Lupaan että seuraavasta luvusta tulee paljon pidempi!!!
LOVE, Kattu

YOU ARE READING
The Last Song
FanfictionHän on lähellä. Liian lähelläkö, sen saan itse päättää. Mutta onko siinä mitään päätettävää? Mihin minun kuuluu uskoa, jos elämä käskee luottaa vaistoon. Vaisto sanoo jyrkän ei:n, mutta sydän hakkaa tuhatta ja sataa?