The Last Song

4.

Perjantai. Miksei aina voisi olla perjantai? Varsinkin silloin kun tapaisin Liamia. Heräsin ennen kahdeksaa, ennen herätystäni. Se johtui joko auringonpaisteesta, tai jännityksestä.

Pukeuduin huolella, kun minulla kerrankin oli aikaa. Otin kaapista kireät mustat farkut, (kuten aina) ja lluonnonvalkoisen neuleen. Heitin sen käärittyjen hihojen kera tiukan valkoisen topin päälle.

Hiukset näyttivät erittäin epäluuloisille harjaa kohtaan, joten päätin vain siloitella niitä vähän lakan kera. Päädyin kuitenkin harjaamaan päällimmäiset hiukset, ja heitin ne huolettomasti sivulle. Laitoin vähän huulirasvaa, koska keväällä huuleni rohtuivat aina nopeasti.

Keittiössä vallitsi kamala sotku. Tiskit olivat korkeassa pinossa lavuaarissa. Rasva oli jäänyt pöydälle ja kahvi pannuun. Ryhdyin huokaisten siivoamaan jälkiäni.

"Olisi pitänyt arvata", tokaisin. Parhaimmatkin aamut päättyvät johonkin.

Kello näytti yhdeksää, kun olin juonut kahvini. Vedin ruskeat nahkasaappaat jalkaani, ja nappasin harmaan Vans –merkkisen reppuni mukaan. Auton avaimet odottivat kiltisti naulakossa, ikään kuin niillä olisi vaihtoehtoja ollut.

Musta autoni seisoi lähtövalmiina oven edessä. Rojahdin nahkapenkille ja heitin reppuni toiselle etuistuimelle.

Radiosta tuli pelkkää huonoa musiikkia, ja hiljaisuudesta tai huonosta musiikista valitsin hiljaisuuden.

Koululla kaikki parkkipaikat olivat jo käytetty, joten jätin autoni tienvarsipaikalle. Riuhtaisin raskaan messinkioven auki, ja ensimmäinen mitä näin, oli Harry. Mikä yllätys.

"Mitä?" oli ensimmäinen jota kuulin.

"Ei nyt, ei tässä Harry. Käsittelimme tämän asian jo, en vain pysty siihen."

Juoksin pois. Albegran tunti, keskittymistä tarvitsisin 100%. Laitoin reppuni kaappiin, otin ainoastaan algebran kirjat.

"Avatkaa sivu 81, tehkää tehtävä 4. Viisi minuuttia!" en pystynyt keskittymään, ja siksi en myöskään huomannut kun opettajani Mr Nylhmann seisoi vieressäni puhumassa minulle.

"Tomlinson. Olen ihmeissäni. Tarkistin juuri viime kokeesi, ja minun täytyy sanoa että siitä 110% on oikein. Ennen sait paljon huonompia numeroita, mistä on kyse?"

"Öhmm... Luulisin että luin kokeeseen hieman enemmän kuin viime kerralla.. ", sopersin häkeltyneenä. Elämäni ensimmäinen A+.

Tunti meni nopeasti, eikä tehtävät tuntuneetkaan niin vaikeilta kun yleensä. Yhtä nopeasti ohi lipui myös kemian tunti. Ruokailun jälkeen jäljellä oli enään liikunta. Liikuntatunnit olivat yhteisiä kielten opiskelijoiden kanssa, yhteisiä Harryn kanssa siis.

Valmistauduin lintsaamaan. Olihan sitä ruokamykytyksillä ennenkin lintsattu. Astuin pukuhuoneeseen mahdollisimman kärsivän näköisenä. Ainoa vain, ettei minua ovella vastassa ollutkaan Harry.

"Zayn!" kiljahdin. "Mitä sinä täällä teet?"

Zayn oli hyvä ystäväni, joka muutti ennen yhdeksännettä luokkaa Dubliniin.

"Tommo! Muutin takaisin Lontooseen, koska erosimme Perrien kanssa. Halusin ylättää sinut", hän lisäsi virnistäen.

"Missä Harry on?" hän kysyi.

"Ei puhuta siitä nyt, jooko? Emme ole puheväleissä Harryn kanssa juuri nyt." tietysti keskustelun piti kääntyä Harryyn. Helvetin Styles!

"No, entä Niall? Mitä hänelle kuuluu?" Ystävämme Niall oli muuttanut myös Irlantiin, mutta vain sukunsa ja lapsuudenkodin perässä.

"Suoritti lukion kahdessa vuodessa, opiskelee nyt musiikkiopistossa kitaransa kanssa. Olen hokenut hänelle miljoonia kertoja, että hänen pitäisi elää muutkenkin kuin vain sen kitaran kanssa. Mitä muuten teet tänään? Voisitko esitellä minulle kaupunkia?"

"Sori, Zayn. Lupasin nähdä Liamin tänään, hän tuli käymään täällä."

"Okei, ei siinä mitään. Minähän muutin tänne, kerkeän kyllä kulkea tuon perseen kanssa myöhemminkin", hän naurahti.

Löin Zaynia leikilläni. Ihanaa tavata vanhoja kavereita uudelleen. En muistanutkaan kuinka ihanaa oli vitsailla jonkun muunkin kuin Harryn kanssa!

Harrya ei näkynyt koko kaksoistunnilla, joten sain jutella rauhassa Zaynin kanssa viimeajan juorut. Perrie oli kuulemma pitänyt jonkun 'yhden illan jutun', mutta Zayn oli katsonut parhaaksi jättää Perrien.

Liikuntatunnin, ja nopean suihkun jälkeen ajoin läheiseen kahvilaan. Siellä Liam jo odottelikin kahden kahvikupin kanssa.

Kävimme Liaminkin kanssa viimeaikaiset tapahtumat läpi. Keskustelimme pitkään Niallin kitarasta, ja tulimme siihen tulokseen, että uusi kitara johtaisi välittömään sotaan.

Shoppailimme hetken, pelleilimme vain. Kerran myyjä tuli kysymään, mitä pariskunnalle saisi olla. Siispä kävelimme loppuajan käsi kädessä.

Sovittelimme lähinnä bikineitä, ja mekkoja. Laskujemme mukaan kolme myyjää ja kaksi vartijaa suuttui meille.

Ostimme donitseja ja Coca Colaa, ja päätimme mennä meille jatkoille.

Liam ei maininnut harrya koko päivän aikana, ja tunsin illalla nukkumaan mennessäni jotain sisälläni.

Iloa? Kateutta?

En ehkä halua tietää.

JES, pitkä luku! Ylpeitä? LOVE, Kattu