• Mystery Of Loners •

Luku 3

Korppitassu ja Tuhkatassu ryntäsivät yhtäaikaa pesän suuaukosta ulos.
"Mikä se oli?" Hunajatassu joka oli painautunut aivan Korppitassun kylkeen kysyi.
"No mistä me tiedetään, hiirenaivo!" Tuhkatassu kivahti ja siirteli painoa jalalta toiselle.
"No anteeksi että kysyin", Hunajatassu ärähti takaisin ja mulkaisi kollia ilkeästi.
"Lopettakaa jo! Meidän pitäisi keskittyä siihen ettei kukaan ole loukkaantunut", Korppitassu huokaisi kinastelevien oppilaiden välistä. Hän kietaisi häntänsä Hunajatassun ympärille.
"Ei hätää, ei sinulle käy mitään", hän yritti rauhoitella tärisevää naarasta. Siinä samassa Luutähti tassutteli heidän luokseen. Hänen valkoinen turkkinsa loisti kuunvalossa hieman sinertävänä.
"Hienoa, olettekin hereillä. Pyytäisittekö vielä Höyhentassun mukaan ja sanoisitte muille että menevät takaisin nukkumaan. Tulkaa sitten pesääni niin kerron mitä tapahtuu", päällikön ääni oli rauhallinen ja kaikui yössä. Oppilaat nyökkäsivät kaikki ja tunkivat takaisin oppilaidenpesään.

Neljä pienen kissan hahmoa kulki yössä kohti suurta kiveä. Ne suppattivat keskenään ja ilmassa pystyi haistamaan selvän pelon.
"Luutähti? Oletko siellä?" pienin kissoista huhuili kiven suuntaan.
"Tulkaa sisään", kivenkolosta kuului rauhallinen mutta päättäväinen ääni. Neljä kissaa astuivat kivenkolosta läpi ja katselivat ympärilleen. Luola oli lämmin, sen lattia oli vuorattu sammalilla ja siellä istui kolme soturia ja klaanin päällikkö.
"Istukaa", klaanin varapäällikkö Havujalka sanoi ja kääntyi kuiskaamaaan päällikölle jotain.
"Kuulitte varmaan sen äänen", Luutähti sanoi ja katsoi oppilaita kysyvästi.
"Kyllä", Tuhkatassu sanoi ja katsoi muita oppilaita huolestuneena.
"Emme tiedä vielä mikä aiheutti äänen, ja olemme Havujalan ja mestareidenne kanssa päättäneet, että te neljä, Pilvisielu, Kultasilmä ja Liljaturkki menette selvittämään mitä metsässä tapahtui", Luutähti katsoi kaikkia pesässä olevia vakavasti. Kaikki oppilaat nyökkäsivät yhtä aikaa.
"Menkää valmistautumaan hetkeksi, ja lähtekää kun Kultasilmä sanoo niin", Luutähti sanoi vielä ja antoi meille merkin poistua.

Neljä oppilasta istuivat pimeässä tuijottaen tyhjyyteen. Kaksi niistä juttelivat keskenään, ja kaksi istuivat kylki kyljessä.
"Korppitassu, entä jos me joudumme Tähtiklaaniin?" naaras kysyi painaen kuononsa kollin turkkiin.
"Emme me kuole vielä pitkään aikaan, lupaan sen", Korppitassu kuiskasi ja nousi seisomaan sotureiden tullessa heidän luokse.
"Lähdetään."