Just you and me (One Direction, FINNISH)

2. Luku

Kuulin kuinka rystyset painautuivat voimakkaasti huoneeni oven pintaan, Harry koputti aina kamalan kovaa ja terävästi. Koputuksen jälkeen Harry avasi oven hiljaa ja kurkisti viekas hymy kasvoillaan huoneeseni. Mitäköhän kiharahiuksisella veljelläni nyt oli mielessä? Tuo hymy oli tuttu, luultavasti hän pitäisi jotkut bileet tai jotain. Ainakin minulla oli siitä hyvin vahva epäilys.

"No kerro!", naurahdin ja Harry asteli sisään huoneeseeni ja tönäisi oven perässään kiinni. Mies käveli laminaatti lattian poikki ja istahti vierelleni sängyn ylle. Harry kohdisti vihreän sävyiset silmänsä syville omiini ja hymy tuon huulilla vain leveni.

"Äiti ja iskä lähti viettää iltaa vanhoille tutuilleen, ajattelin vaan et oisko susta ok jos kutsuisin pojat meillä? Ku ois vähä duuni juttuja.." Harry kysyi ja loihti kasvoilleen koirapentu ilmeen jolle oli vaikea sanoa ei. En kauheasti siitä että veljeni kaverit olivat meillä, sillä ainakun he olivat niin he pitivät sellaista meteliä joka kuului varmaan seuraavaan kaupunkiin asti.

"Noh, kai se on sitten ihan ok", myönnyin ja muodostin huuleni jonkinlaiseen tekohymyyn. Voisin lukittautua uuteen huoneeseeni koko illaksi, jos pojilla oikeasti olisi jotain töitä niin ehkä he pitäisivät hieman pienempää ääntä, okei  ketä minä huijasin, eivät he hiljaa osanneet olla.

"Sun pitäis oikeesti tutustuu jätkiin, ne on tosi rentoja ja mukavia! Tuu vaikka meidän messiin sikku ne tulee", Harry sanoi ja iski minulle silmäänsä. Kohotin kulmiani ja katselin Harrya kummastuneen näköisenä, oli tuo tosissaan?

"Taidan jättää väliin, olisin vaa teidän tiellä ja tuntisin oloni kiusaantuneeksi ja muutenkin mä oon tosi väsyny tän muuton takia nii aattelin mennä aikasin nukkuu", naurahdin ja katselin Harrya ruskeilla silmilläni. Hassua että minä ja Harry emme näyttäneet kauheasti toisiltamme ulkonäöllisesti. Miehellä oli ruskeat tuuheat kiharat sekä vihreät silmät. Minulla oli taasen tumman ruskeat ja pitkät hiukset ja ruskeat silmät. Meillä molemilla oli kylläkin syvät hymykuopat, siihen sen yhdennäköisyys taisikin sitten jäädä.

"No joku toinen kerta sitten", Harry sanahti ja kohautti olkapäitään. Mies vei kätensä päälaelleni ja sekoitti hiuksiaan, sitten hän valui sängyltä alas ja asteli huoneeni ovelle. Harry asetti kätensä metalliselle kahvalle ja hiljaa ovi miehen edessä avautui. Mies asteli ovesta huonekäytävään ja sulki oven perässään.

1 Tunnin skippaus

Alhaalta kuului naurua, kolahduksia ja huutoja, arvasin etteivät he osaisi olla hiljaa. Aina kauhea show ja meteli yllä, joka ikinen kerta. Oln vaihtanut ylleni mustan kireän topin ja pinkit yöshortsini, onneksi olin ennättänyt käydä suihkussa ennen kuin Harryn kaverit olivat saapuneet.

Kuuloni kääntyi alakerran meluista nälkää huutavaan mahaani, en ollut syönyt oikein mitään tänään, ja nyt mahani valitti hyvin äänekkäästi ruuan vajetta. Olisiko minun tosiaan pakko mennä hakemaan alakerrasta itselleni ruokaa? Vai selviäisinköhän minä aamuun? Ei kyllä minun pitäisi mennä hakemaan ruokaa ennen kuin kuolisin nälkään.

Hyppäsin sängyltäni alas ja sipsuttelin pienin askelin huoneeni ovelle. Hengitin kauhkoni täyteen ilmaa ja puhalsin sen hitaasti ulos, tuskin Harryn kaverit edes huomaisi minua, osasin olla oikein näppärä ja hiljainen. Jos hyvin kävisi Harry ei edes kuulisi jos käväisisin alakerrassa.

Aulaan päästyäni yritin havainnollistaa mistä suunnasta melu kantautui, onneksi keittiö oli toisella puolella taloa, eli minulla oikein hyvät mahdollisuudet päästä livahtamaan sinne ilma että jätkät huomaisivat minua.

Hiivin keittiöön ja astelin suorinta tietän jääkaapille, avasin sen oven ja katselin sen tyhjää sisältöä. Vanhemmat eivät olleet saaneet oikein vielä ruokaa hankituksi, tänään vasta oltiin muutetukkin. Havitsin katseellani kuitenkin vaatimattoman jogurtti purkin jääkaapin keskimmäiseltä hyllyltä. Tarrasin purkkiin kiinni ja suljin jääkaapin oven, tällä minä pärjäisim mainioisti aamuun asti.

Juuri kun olin astumassa keittiöstä takaisin aulaan, huomasin kuinka ruskea hiuksinen poika oli nojautuneena keittiön oven suun karmia vasten. Miehen katse oli minuun kohdistunut minuun, oliko hän jo kauanki ollut siinä vai vasta tullut? Yllään hänellä oli raitapaita ja löysät reisitasku housut.

"ei taideta tuntea? Louis Tomlinson", Mies sanahti viekas hymy kasvoillaan ja ojensi kätensä minua kohti.

"Noelle Styles, ja ei tunneta ei. Oletan että olet samassa bändissä veljeni kanssa", sanahdin ja puristin miehen kättä, hänen puristuksensa oli tiukka, mutta ystävällinen.

"Siis ootko sä Harryn sisko?", Louis kysyi ja näytti hieman hämmentyneenä. Mies katseli minua kulmat koholla ja silmät suurina.

"Juu?", vastasin tuolle toista kulmaani kohottaen.

"Mä en heti olis luullu sua Harryn siskoks, tehä ootte ihan erinäköisetkin", Louis sanahti naurahtaen ja katseli minua huvittuneena päästä varpaisiin.

"Et ole ainoa joka noin sanoo. Mutta oli oikein hauska tavata Louis Tomlinson, mutta mä meen nyt huoneeseeni niin säkin pääset jatkamaan TYÖjuttua muiden kanssa", sanahdin ja painotin sanaa työ, tuskin he edes puhuivat töistä. Luultavasti keskustelivat naisista ja kittasivat bisseä kurkusta alas.

"Ilo oli mun puolella, jutellaan joskus toiste enemmän", mies sanoi viekkaasti ja salaperäisesti ja iski oikeaa silmäänsä. Kävelin tuon ohi ja pyöräytin silmiäni, mitäköhän hän oli sillä silmäniskulla tarkoittanut? Äh en jaksanut välittää. Louis oli iha ok tapaus, mutta en minä enempää tuttavuutta tuon kanssa haluisi tehdä.

>> Tällä tarinalla on ihan kivasti lukijoita, ois kiva jos antaisitte jotain kommenttia :) ja anteeks ku jatkossa kesti!!