Just you and me (One Direction, FINNISH)

"Voi kuinka kaunis tämä talo onkaan", kuului äitini iloinen hihkaisu kun hän oli saanut työnnettyä uuden asuntomme valkoisen oven auki. Hänen silmänsä kiilsivät ilosta, olihan se hyvä että joku sentään piti uudesta asunnosta. Astelin äitini vierelle ja katselin avaraa asuntoa, liian moderni, iso ja tylsä minulle. Ovelta avautui näkymä suureen aulaan jonka seinät olivat maalattu valkoisiksi ja lattia oli tummaa tammea. Keskellä aulaa oli kierre portaat jotka sitten johtivat ylä kertaan, en tiennyt vielä miltä muu asunto näytti, enkä varmaan halunnutkaan tietää. En ollut tottunut tällaiseen elämäntyyliin, kaikki oli liian hienoa ja modernia, halusin vanhat hyvät ajat takaisin. Haluan palata aikaan jolloin Harry ei ollut julkkis, no en voinut kuitenkaan muuttaa tapahtunutta, olihan se tavallaan ihan hienoa että veli oli maailman huulilla ja kaikki palvoivat häntä. Mutta jos minun pitäisi valita että kumman ottaisin, uuden elämäni vaiko vanhan niin kaatuisin kokonaan vanhan puolelle.

"No mitä tykkäätte?", kuului pirteä ääni minun ja äitini selän takaa. Katsahdin olkani ylitse ja huomasin kuinka kiharapäinen veljeni kapusi terrasin portaita ylös matkalaukut molemmissa käsissään roikkuen. 

"Onhan tämä ihan kiva", valehtelin ja väänsin jonkunlaisen hymyä muistuttavan eleen kasvoilleni. Enhän minä nyt oikeaa mielipidettäni voinut veljelleni kertoa. Hän yritti vain auttaa ja hommasi rahoillaan meille asunnon josta normaalipalkkaiset ihmiset vain saattoivat haaveilla. Äitini näytti ainakin nauttivan asunnosta, ihastuneilta katseiltaan hän ei saanut edes sanaa suustaan. 

Harry ojensi minulle matkalaukkuni ja kertoi missä tuleva huoneeni sijaitsi. Lähdin huokaillen astelemaan kierreportaita kohti yläkertaa. Talo oli jopa valmiiksi sisustettu, en tuntenut oloani kotoisaksi miljoonien koriste-esineiden, taulujen ja kalliiden huonekalujen ympäröivänä, halusin kodin. Halusin että perheeni olisi yhtä tiivis niin kuin silloin joskus, nykyään äidistäni ja isästäni oli tullut rahanahneita ja kaikki heidän huomio meni aina Harrylle. Kuka nyt tavallista julkkiksen siskoa haluaisikaan huomioida?

Portaat asteltuani saavuin avaraan huonekäytävään, käytävän molemmin puolin oli 3 ovea. Veikkasin että minun ja Harryn huoneet sijaitsivat vierekkäin, kaksi huoneista olisi vessoja ja yksi vierashuone. Astelin ensimmäiselle ovelle ja asetin käteni kymälle metalliselle kahvalle ja painoin kahvaa alaspäin niin että valkoinen ovi edessäni työntyi hitaasti auki.

Kuivilta huuliltani pääsi jälleen suuri huokaisu. Tässä huoneessako minun pitäisi todella asua? Huoneen lattia oli vaaleaa laminaattia ja seinät olivat maalattu laivaston sinisellä maalilla. Suuri parisänky sijaitsi ikkunan alla, sänkyä vastapäätä oli tumma ja kookas vaatekaappi. Keskellä huonetta oli harmaa ja kookas matto. Huoneen seinillä roikkui erilaisia tauluja ja koriste-esineitä. Laahustin laminaatin poikki sängylleni ja istahdin sen ylle, no ainakin se oli pehmeä. Kiersin katseellani vielä huoneen, ei tämä tuntunut kodilta. Tämä ei tuntunut todelliselta, tämä tuntui painajaiselta joka tuskin tulisi koskaan loppumaan.