Player » Larry Stylinson

seven »

Harry tuijottaa järkyttyneenä Louisia, hän ei voi uskoa korviaan. Hänen suunsa avautuu hieman ja Harrysta tuntuu kuin kaikki katoaisi hänen ympäriltään. Vain tieto siitä, että Louis on menettänyt muistinsa, pyörii Harryn päässä. Toisaalta se on ihan hyvä asia, mutta luultavasti Louisista tulee taas se sama oma itsensä.

Harry pudistelee päätään Louisin ihmettelevälle katseelle. Tämä on kuin painajainen.

"Mä olen Harry, etkö sä oikeesti muista mua?" Harry kysyy kyyneleet silmissään ja hieraisee kasvojaan kädellään.

"Mikä Harry? Tyhmin nimi minkä mä ikinä oon kuullut", Louis sanoo päätään pudistellen ja irvistää hieman.

Harry todella toivoi hetken Louisin vain laskevan leikkiä, mutta ei Tomlinson luonteensa takia pystyisi noin kauaa pidättelemään pokkaansa. Eikä hän järjillään haukkuisi Harryn nimeä rumaksi.

"Joten voitko sä lähteä ja pyytää mun tyttöystävän tänne?" Louis pyytää mahdollisimman ystävällisellä äänensävyllä.

"Louisan vai? Te... te taisitte erota sen pienen välikohtauksen takia... ainakin niin kerroit mulle...", Harry mutisee varovasti ja ottaa huulensa tiukasti purentaan.

Flasback ( tätä en oo kirjottanu mihinkään lukuun )

Louis: Louisa erosi musta

Harry: Voi ei

Louis: En mä edes oikeasti pitänyt siitä

Harry: Miksi sitten olit sen kanssa yhdessä?

Louis: En mä tiedä... en ehkä vaan osannut jättää

Harry: Okei

Harry: :((

Flasback end

"Mitä? Ei! Älä valehtele!" Louis huudahtaa ja nousee nopeasti istumaan sängylle. Hänen silmissään välähtää väivähdys mustaa ja se saa Harryn pakittamaan hieman taaksepäin.

"Mä oon pahoillani Louis... toivottavasti sä edes joskus muistat mut", Harry mumisee ja rientää ulos huoneesta. Louis alkaa karjumaan ja kiharapää näkee, kun huoneeseen menee muutamia hoitajia rauhoittelemaan tilannetta.

Kuusitoista vuotias poika juoksee ulos sairaalasta kyyneleet valuen pehmeille poskilleen ja suunnaksi ottaen kotinsa. Louisin luonteesta huolimatta, Harry olisi sisimmässään halunnut tutustua toiseen kunnolla. Enää Louis ei tiedä, kuka Harry on, hän ei tiedä mitään tekosistaan, ellei satu lukemaan kaksikon tekstiviestejä. Se on Harryn ainoa toivo.

* * *

Louis yrittää rimpuilla hoitajien otteessa epätoivoisesti ja huutaa Louisan nimeä. Hän haluaa tyttöystävänsä luokse, hän haluaa suudella Louisaa jokaiseen kehon paikkaan, hän haluaa pitää tyttöä sylissään ja vain olla. Hän ei halua ketään rumaa poikaa väittämään huoneeseen, että he tuntevat.

"Vittu mä haluan Louisan tänne!" Louis karjaisee suoraan yhden hoitajan korvaan.

"Tomlinson rauhoitu nyt tai joudumme laittamaan suhun nukutuslääkettä. Emme ole saaneet tyttöön yhteyttä vielä, mutta yritämme parhaamme. Okei?" hoitaja yrittää puhua mahdollisimman rauhallisella äänellä, vaikka hänen ajatuksissaan liikkuukin vain se, kuinka rasittava potilas Louis on ja, kuinka hän voisi nukutusaineen sijasta lyödä Williamia turpaan, jotta hän menisi tajuttomaksi.

"Mä. Haluan. Louisan. Tänne. Nyt!" Louis karjuu, "mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?"

"Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, ettei me saada Louisaan yhteyttä tällä hetkellä?" hoitaja tuhahtaa jo ärtyneenä ja nyökkää työtoverilleen, joka pitää ruiskua kädessään.
Nyökkäyksen saadessaan, lähenee hän Louisia, ottaa hänen käsistään kiinni ja toisella kädellä ruiskuttaa aineen Tomlinsonin niskaan.

"E...Ei...", Louis mumahtaa. Lääke vaikuttaa häneen sen verran nopeasti, että pian Louisin silmät alkavat lipsumaan kiinni ja hänen koko kehonsa rentoutuu. Louis näkee silmissään valkoisen, likaiseksi menneen katon, kunnes pimeys valtaa hänet kokonaan.

"Päästiin siitäkin hetkeksi eroon." Ne ovat viimeiset sanat, jotka Louis kuulee ennen nukahtamistaan. Unensa läpi hän tuntee, kun sängyllä istunut hoitaja nousee ja kaikki kolme poistuvat huoneesta, jättäen Louisin sinne yksin rauhoittumaan.
__________________________
pöööööööö