Player » Larry Stylinson

fourteen »

Louis laittaa kätensä päänsä molemmin puolin ja puristaa sekaisia hiuksiaan nyrkkeihinsä. Hänellä on hämäriä muistikuvia viime illasta, mutta ne eivät todellakaan ole sellaisia, joita Louis ei katuisi.

Hän hörppää teekupistaan hieman, niellen valkoisen särkylääke tabletin. Pieni irvistys kohoaa Louisin kasvoille, sillä lääke ei todellakaan ole hyvänmakuinen, mutta auttaa edes vähän fyysisen kivun lievittämiseksi. Henkinen kipu onkin sitten aivan eri asia, siihen auttaa vain Harryn pehmeät huulet ja lämmin hengitys vasten Louisin kasvoja.
Toisaalta vähäiset ideat Harryn saamiseen ovat alkaneet loppua. Aina Louis on saanut haluamansa, mutta ehkä hänen on joskus aika oppia myös luovuttamaan. Ehkä aika luovuttamiselle on nyt tullut, ehkä vain on hänen kohtalonsa löytää joku toinen, mennä jonkun muun kanssa naimisiin. Ehkä.

Louis laskee teekupin pöydälle ja siinä samassa lamppu syttyy hänen päänsä päällä. Louis nousee nopeasti ylös ja kiiruhtaa hakemaan puhelimensa makuuhuoneesta, soittaen sitten Zaynille.

"Zayn, Zayn, Zayn! Mulla on idea ja sun pitää auttaa!"

"Idea mihin?"

"No Harryn saamiseen tietenkin!" Hetkessä jyskyttävä pääkipu on jo unohtanut ja ainoa asia, mikä Louisin päässä tällä hetkellä on se, että illalla Harry on vain ja ainoastaan hänen.

* * *

Harry istuu hämmentyneenä Niallin ja Zaynin autossa silmät peitettyinä. Kaksikko selitti jotakin jostain yllätyksestä, mutta Harrylla meni puolet täysin ohitse. Toisin sanoen hänellä ei ole mitään hajua, mihin he ovat menossa.

"Nyt ollaan perillä", Niall hihkaisee auton pysähdyttyä. Hän auttaa Harryn ulos talosta ja lähtee sitten johdattamaan ystäväänsä kohti keltaiseksi maalatun pienen mökin ovea.

"Niall mitä tää on?" Harry kysyy hiljaa.

"Näet kohta", ovat ainoat sanat, jotka Harry saa vastaukseksi, ennen kuin hänet varovasti tuupataan pimeään huoneeseen ja ovi kiharapään takana suljetaan.

"Niall? Zayn?" Harry parahtaa.

"Rauhotu Harry. Sä voit ottaa sen huivin pois silmistäsi", Louisin ääni sanoo ja Harry vetäisee huivin nopeasti pois. Hän on kynttilöiden valaisemassa pienessä kellarihuoneessa, jonka keskellä on pöytä. Pöytä on katettu hienosti ja ruuan hyvä tuoksu leijailee Harryn nenään.
Valkoiset seinät on koristeltu erivärisillä ruusuilla ja lattiallekin on ripoteltu muutamia ruusunterälehtiä.

"Vou", Harry henkäisee ja leveä hymy kohoaa hänen huulilleen. Harry ei olisi ikinä uskonut, että Louis järjestäisi hänelle mitään tälläistä. Tomlinson todella taitaa välittää hänestä ja se todellakin saa kiharapään sydämen sulamaan.

"Säkö tän teit? Miksi?" Harold kysyy hiljaa varmistuakseen asiasta ja kääntää katseensa Louisiin.

"Joo, mä tän tein. Ainoastaan sen takia, että välitän susta ihan liikaa ja toisekseen siksi, että mulla on enemmän kuin kaverillisia tunteita sua kohtaan. Mä en haluu menettää sua", Louis puhuu.

"Toi oli kauniisti sanottu. En mäkään halua menettää susta, vaikka et oo antanutkaan niin hyvää ensivaikutelmaa mulle", Harry naurahtaa. Hän kävelee hymyillen punaista mattoa pitkin pöydän luokse ja istuu tuolille, kääntäen katseensa sitten seuraamaan Louisia, joka tulee istumaan pöytään Harrya vastapäätä.
Louisilla on päällään valkoinen kauluspaita ja mustat siistit farkut. Paitansa taskussa hänellä on punainen ruusu, jonka Louis ottaa käteensä istuttuaan ja ojentaa sitä hymyillen Harrylle.

"Kiitos Louis", Harry sanoo. Hän laskee ruusun pöydälle, ottaen sitten haarukan ja veitsen käteensä. Ruoka näyttää sen verran houkuttelevalta, ettei Harry pysty vastustelemaan itseään enää kauaan.

"Syö vaan", Louis naurahtaa, jolloin Harry iskee ruokavälineensä ruuan kimppuun. Houkuttelevan ulkonäön lisäksi ruoka on aivan taivaallisen hyvää.

"Tää on mun elämän paras yllätys", Harry sanoo suu täynnä ruokaa.

"Hyvä niin. Zayn ja Niall auttoi mua näissä järjestelyissä, vaikka kaikissa varauksissa ja ruuan tekemisissä tuli siltikin kire. Mutta onneksi saatiin tää mökki varattua näin lyhyellä varoitusajalla", Louis sanoo hieman naurahtaen.

"Mä arvostan tätä, Louis, todella", Harry sanoo ja kurottautuu pöydän yli hellästi suutelemaan Louisia poskelle.

"Se on kiva kuulla", William sanoo pienen punan ilmestyessä hänen poskilleen.

Ei tämä ollutkaan niin vaikeaa kuin Louis luuli.

* * *

Ruusujen terälehdet ovat saaneet lattialle seurakseen myös viini - ja olutpulloja, kuin myös kaksi nauravaa känniläistä.

"Lo-Louiiiiis", Harry kikattaa ja haparoi kätensä Louisin olkapäille.

"Mäkin pidän susta enemmän kuin kavereina", hän kertoo ja painaa huulensa toisen vastaaville. Se on pelkkä känninen suudelma kummallekin, mutta silti pienet perhoset ilmestyvät Harryn vatsaan. Luultavasti hän ei enää huomenna muista koko suudelmaa, mutta haluaa silti ottaa nyt ilon irti.

"Hartsa, musta tuntuu ettei meidän kannata edetä pidemmälle", Louis hymähtää, kun kädet liukuvat hänen paitansa alle sivelemään vatsalihaksien korostamaa ihoa.

"Miksei?" Harry kysyy huulet mutrussa ja yrittää suudella Louisia uudestaan.

"Koska sä katuisit sitä aamulla", Louis vastaa. Hän nousee hieman hoiperrellen ylös ja laahustaa toiseen huoneeseen, makuuhuoneeseen. Se on hieman isompi huone kuin kellari, muttei silti pidä sisällään muuta kuin parisängyn ja pienen vaatekaapin.

"Ei vielä käydä nukkumaan", Harry marisee, mutta Louis riisuu hänet boksereille ja tuuppaa hellästi sängylle makaamaan. 

"Kyllä", Louis vastaa ja käy makaamaan Harryn viereen pieni hymy huulillaan.

Sillä Louis tietää huomenna aamulla muistavansa aivan kaiken.
__________________________
vi-tut-taa

mutta julkasin silti uuden tarinan nimeltä Daddy's Boy, menkää edes tsekkaamaan :) voitte ehkä päätellä jotain nimestä mutta voin luvata et se tarina on erilainen, en oo ainakaan sellasii törmänny kertaakaan.