Player » Larry Stylinson

fifteen »

Louis katselee hymy huulillaan vieressään makaavaa poikaa, jonka avonaisesta suusta valuu hieman kuolaa ja, jonka kiharat ovat valahtaneet puoliksi kasvoille.

Louis ei haluaisi millään herättää tuota pientä suloisuutta, mutta hän tietää varsin hyvin, että Harrylla alkaa työt tunnin päästä. Louis tietää myös sen, ettei tule saamaan minkäänlaista huomiota Harrylta tämän tunnin aikana, jos ei nyt herätä häntä.

"Harryyy, herätys", Louis supattaa toisen korvaan ja näykkäisee hellästi hänen korvalehteään.

"Viisi minuuttia äiti", sanat saavat Louisin nauramaan hysteerisenä ja Harryn avaamaan silmänsä hämmentyneenä.

"Ai saatana", Harry voihkaisee saman tien ja painaa kätensä vasten päätään. Jyskyttävä kipu polttelee hänen sisälöään ja juuri tällä hetkellä Harry voisi vetää purkillisen lääkkeitä kurkkuunsa.

"Odota hetki, mä annan sulle särkylääkkeen", Louis sanoo ja kumartuu kohti sängyn vieressä olevaa pientä puistahyllykköä, jossa on kaksi laatikkoa. Toinen niistä sisältää kondomeja ja liukuvoiteita ja toinen satunnaisia tavaroita, kuten särkylääkkeitä.
Louis painautuu kiinni Harryyn ja laittaa imeskeltävän tabletin varovasti toisen huulille ja pyytää Harrya avaamaan suunsa.

"Kiitos", kiharapää hymyilee hieman nieltyään lääkkeen ja Louis vastaa hänelle pienellä hymyllä.

"Muistatko sä viime illasta jotain?" lyhyempi osapuoli kysyy ottaen alahuulensa hampaidensa väliin hellään purentaan.

"Jonkun verran. Mä muistan et tulin tänne ja syötiin, juteltiin yhdessä... sen jälkeen mulla on vaan hämäriä muistikuvia", Harry muistelee ja kietoo kätensä Louisin niskan taakse.

"Okei, no ei sun tarvitsekaan tietää sen enempää", Louis hymähtää hiljaa.

"Mutta hei tosiaan, mulla on sulle kerrottavaa", hän vielä lisää vakavoituen.

"Mitä nyt?" Harry kysyy hämmentyneenä ja hänen otsaansa ilmestyy muutama ryppy.

"Mä... sain työhaastattelun tälle päivälle yhteen leipomoon!" Louis hihkaisee ja alkaa hymyillä leveästi, vakavuuden kadotessa kuin tuhka tuuleen.

"Luulin et jotain vakavaa on sattunut, mut onhan toi aika hienoa", Harry sanoo.

"Niin on."

* * *

Harry pukee mustan takkinsa päälleen ja sulkee vetoketjun, kumartuen sitten suutelemaan Louisia.

"Kiitos vielä ihanasta illasta, nähdään sitten myöhemmin. Ja hei soita mulle heti sen työhaastattelun jälkeen", Harry sanoo Louisin naurahtaessa hieman.

"Totta kai. Mut meepäs sä nyt, ettet myöhästy töistä", Louis hoputtaa ja vilkaisee rannekelloaan, Harrylla olisi vartti aikaa, ennen kuin hänen työnsä alkaisivat.
Louisin työhaastattelu alkaa vasta muutaman tunnin päästä, joten hänellä on hyvin aikaa siivota eilisen jäljiltä.

Harry painaa huulensa hetkeksi vielä toisen poskelle, ennen kuin avaa oven ja astuu ulkoilmaan. Tuuli puhaltaa suoraan kiharapään kasvoille, saaden hänet vetämään hupun tiukasti päähänsä.
Hitaasti Harry lähtee kävelemään tietä pitkin kohti työpaikkaansa, hän ei valitettavasti omista autoa, jolla voisi ajaa paikasta toiseen. Ei Harrylla ole semmoisia rahoja.

Harry kaivaa puhelimensa ja kuulokkeet taskustaan, kytkee ne toisiinsa ja laittaa kuulokkeet korvilleen. Juuri kun hän on painanut 'soita' nappia, viesti ilmestyy näytölle.
Harry avaa viestin ja hymähtää hiljaa - se on Louisilta.

Louis: Heii Hazz tuu takas, ikävä :(((

Harry: En mä voi, mulla on aika ihan just

Louis: Älä sit vaan kattele niitä 😁😌

Harry: En tietenkään höppänä

Louis: No hyvä, nähään myöhemmin, pus 💕

Harry: Joo nähään :)

Hymyillen Harry laittaa puhelimen takaisin taskuunsa ja jatkaa kävelemistä. Hänen mielialansa parani vain entisestään, eikä Harry jaksaisi odottaa työpäivän päättymiseen, jolloin hän näkisi Louisin.
__________________________
pidin jonkunlaista pientä taukoo vähän aikaa, oikeestaan ei oo ollu edes kauheesti aikaa kirjottaa. mutta nyt yritän taas kirjottaa useemmin :)