Taste My Lips || FINNISH

1. En varmasti ota häntä

"Se on epäreilua. Se on väärin, ette te voi tehä näin mulle!", huusin niin kovaa kuin kykenin päin vanhempieni naamaa. "Elizabeth", äitini aloitti ja laski luisevan kätensä olalleni "meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa", hän sanoi ääni väristen kun ravistin hänen kätensä olaltani. "Mä en halua mennä sen kanssa naimisiin! Mä en edes tunne sitä", huusin kyynelten valuessa poskilleni. "Elizabeth!", isäni jyrähti, "huoneeseesi siitä." Nostin leukani ylös ja katsoin häntä silkkaa vihaa silmissäni ennen kuin nousin sohvalta ja kävelin rappuset yläkertaan kohti huonettani. Paiskasin oven kiinni perässäni ja rojahdin sängylleni itkemään. Tämä ei voi olla todellista. Eivät he oikeasti voi naittaa minua sille miehelle omien virheidensä vuoksi. Eihän?

[18 vuotta taaksepäin tapahtumat Elizabethin äidin Marien näkökulmasta]

Tänään oli päivä kun karkaisin kotoani voidakseni naida miehen jota rakastin. Philipin. Hän tulisi hakemaan minut tunnin kuluttua ja minä olisin valmis. Meidän oli määrä ajaa maan rajalle asti jossa meitä odottaisi Philipin ystävä joka on hoitanut kaikki tarvittavat valmistelut jotta pääsemme pois maasta kenenkään tietämättä. Hintaansa hän ei ole vielä asettanut mutta hänet tunnetaan siitä että hänelle raha on arvotonta. Hinnalla ei olisi väliä kunhan voisin taata lapselleni parhaan mahdollisen elämän ja voisin elää rakkaani rinnalla. Silitin varovasti pientä vatsakumpua ja tunsin pienen töytäisyn. Pian olisimme oikea perhe. Meidän piti enään vain paeta. Hymyilin onnellisena.
---
Saavuimme Philipin ystävän mökille ja hän odotti meitä virallisen sopimuksen ja tarvitsemiemme uusien henkilöllisyystodistusten kanssa. Hänen vuoden vanha poikansa Anthony leikki pikkuautoillaan jalkojeni juuressa kun istuuduin mökin sohvalle. Philipin ystävä selvitti kurkkuaan ja nosti katseensa meihin. "Olen päättänyt hintani. Ensimmäisen tyttärenne on määrä naida poikani Anthony", hän lausui sanat tyynenä. Laskin kauhuissani käteni vatsa kummulleni ja lausuin mielessäni rukouksen: ole poika.

[Takaisin nykyhetkeen/ Elizabeth]

Miksi minä? Miten he kehtasivat tehdä tämän minulle? Nousin sängyltäni sekavien ajatusteni kanssa. Ehkä tämä Anthony ei huolikaan minua. Silloinhan sopimuksen täytyy raueta. Loppujen lopuksi en ole mikään maailman kaunein. Ehkä hän ei pidä minusta. Hymyilin tyytyväisenä peililleni. Minulla on vielä mahdollisuus selvitä tästä. Haroin sormillani isältäni perimiäni oransseja hiuksia jotka kehystivät kalpeita kasvoja. Siristin sinisiä silmiäni peilikuvalleni ja hymähdin.

Kuvassa Elizabeth

Minun oli pakko päästä pakoon näitä ajatuksia. Nyt heti. Pyyhkäisin käsilläni kyyneleet poskiltani ja hiivin hiljaa rappuset alas. "Mihin neiti kuvittelee olevansa menossa?", isäni sanoi siirtyessään keittiöstä ulko-oven eteen uhkaavan oloisena. Räpyttelin silmiäni hämmentyneenä. "Isi, minun on pakko päästä lenkille että saan ajatukseni muualle", sanoin niin herttaisella äänellä kun vain kykenin. Isäni pudisti syyllisyyttä silmissään päätänsä. "Anteeksi kulta mutta se ei onnistu nyt. Anthony on tulossa tänne puolen tunnin päästä tapaamaan sinua", isä sanoi riiputtaen päätään. Nielaisin. Oli vaikea olla hänelle vihainen kun hän näytti noin masentuneelta. "Beth", isäni sanoi hiljaisella äänellä "käythän laittautumassa?" Hän pyysi ja nyökkäisin vaitonaisesti. Juoksin yläkertaan omaan kylpyhuoneeseeni ja mietin kuumeisesti mitä tekisin. En pystyisi karkaamaan mitenkään enkä voisi olla niin epäkunnioittava että jättäisin isän toiveen huomiotta.

Puoli tuntia myöhemmin istuin olohuoneen sohvalla vaaleat farkut jalassani ja hennon vaaleanpunainen paita päälläni. Hiusteni olin antanut olla laineilla niin kuin ne luonnostaan olivat. Olin laittanut kulmani ja sutaissut ripsiini väriä. Heiluttelin jalkojani sohvan reunan yli kun ovikello viimein soi. Jähmetyin ja vedin syvään henkeä kun nuori mies tuli isänsä saattelemana sisälle ja isäni kätteli heitä.



Kuvassa Anthony

Anthony oli minua ainakin päätä pidempi ja vaaleahiuksinen. Kurtistin kulmiani. Hän oli julman näköinen hymyillessään huulillaan joita koristi lävistys. Älkää ymmärtäkö väärin. Olihan hän komea mutta hänen olemuksensa huusi "pakene kun vielä voit". Nielaisin ja pakotin hymyn huulilleni. Nousin seisomaan ja kävelin kättelemään häntä. "Elizabeth, sano vain Beth", esittelin itseni hieman varuillani kun hän puristi kättäni tiukasti. "Anthony, mutta sano vain rakkaaksi", hän sanoi omahyväinen hymy huulillaan ja vinkkasi silmää. Tunsin kuinka silmäni levisivät lautasen kokoisiksi. Eihän hän oikeasti sanonut juuri noin? "Noniin misuli, mennäänpä sun huoneeseen ja jätetään vanhukset suunnittelemaan meidän häitä", Anthony totesi varmalla äänellä ja minä loin hätääntyneen katseen äitiini joka vain nyökkäsi alistuneena kohti yläkertaa kohti.

Istuimme Anthonyn kanssa sängylläni ja varmistuin kokoajan enemmän siitä että hän halusi naimisiin minun kanssani ja minä kuolisin ennemmin kuin naisin hänet. Yhtäkkiä hän kaatoi minut selälleni sängylle ja painoi huulensa minun suulleni. Yritin työntää hänet pois mutta hän läimäisi minua poskelle tekoni vuoksi ja puri huultani. Nielin ylpeyteni ja vastasin suudelmaan. Tämä oli ensimmäinen suudelmani. Väkivaltainen kivulias suudelma. Tunsin väristyksen kehossani kun hän alkoi hivellä kylkeäni kädellään edeten hitaasti kohti lantiotani.