2. Häät

148 13 16
                                    

Oli kulunut kaksi viikkoa siitä kun tapasin Anthonyn ensi kertaa ja tänään olisi hääpäivämme. Annoin kyynelten valua pitkin ruhjottuja kasvojani. Minua oli lyöty jo lukuisia kertoja mutta vanhempieni allekirjoittama sopimus sanoi että hänellä on oikeus tehdä minulle mitä vain. Jos nostan metelin tai kerron hänestä vanhempani kärsivät. Miksi he tekivät tämän minulle? Kosketan varovasti leauallani komeilevaa mustelmaa. Näytän kamalalta takkusine hiuksineni ja punertavien silmien kanssani eikä mustelmat ainakaan auta asiaa. Huokaisen ja kävelen kylpyhuoneeseen jossa Anthony pesee hampaitaan. Minä muutin hänen luokseen heti tavattuani hänet. Hän väläytti minulle surullisen hymyn nähdessään minut. Hän osasi olla hellä ja rakastaa. Mutta kun hän menetti itsehillintänsä... Välillä hän vihasi itseään sen takia että satutti minua mutta ei aikonut päästää minua pois. Hän halusi minut.

Istuin kampaamossa jo toista tuntia. Kaksi naista olivat naamani kimpussa saadakseen minut näyttämään kauniilta morsiammelta eikä hakatulta zombilta. Virnistin omalle ajatukselleni kun mies joka oli hiusteni kimpussa kiristi kampaustani. Hän hymyili minulle peilin kautta ja nyökkäsi merkiksi siitä että kampaus oli viimein valmis. Hymyilin hänelle kiitoksi ja hän näytti peukkuja. Naiset jotka olivat naamani kimpussa alkoivat myös viimein lopettelemaan. "Olemme valmiita arvon neiti", naisista pienempi sanoi ja astui peilin edestä jotta näin itseni kunnolla. Henkäisin hämmentyneenä ja kosketin kasvojani. He tosiaan olivat alansa parhaita niin kuin Anthony oli minulle sanonut- vain parasta minulle ja pyh. Mustelmista ei ollut jälkeäkään eikä turvotusta huomannut jos ei tarkastellut todella läheltä kasvojani. Olin kauniimpi kuin koskaan. Meikki korosti sinisiä silmiäni ja oranssit hiukseni olivat kauniilla nutturalla  niskassani ja päähäni oli asetettu kaunein näkemäni kukkaseppele.

Vedin syvään henkeä ja annoin isälle pikaisen halin ennen kuin tartuimme käsikynkkään. Halusin välttämättä hänen saattavan minut alttarille. "Kohta mennään", hän mutisi ja oikoi kravaattiaan jännittyneenä. Nyökkäsin ja vedin henkeä syvään. Kohta se on menoa. Säpsähdin kun merkkimusiikkini alkoi soida ja lähdimme sen tahdissa kävelemään isäni kanssa kohti alttaria. En voinut olla ihailematta pitkää käytävää jota kävelimme. Sen ylle kaareutuivat valkoisina kukkivat puut ja molemmin puolin käytävää oli maljakoita joissa oli kukkia ja oikeastaan koko käytävää ympäröi kirkas sininen vesi. Käytävän päässä komeili katos jonka alapuolella minua odotti tuleva mieheni.

Käytävä alttarille

Vihkitoimitus tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin pappi lausui taikasanat ja olimme virallisesti mies ja vaimo. Tästä päivästä eteenpäin sukunimeni olisi Hampton... Kyllä, Hampton. Kiristelin hampaitani nimelleni kun tervehdin vieraitamme  juhlavastaanotolla. Erityisesti eräs vieras kiinnitti huomiotani. Hän oli Anthonyn veljen ystävä Harry jonka Anthonyn veli oli päättänyt raahata mukanaan. Miehellä oli mustat hiukset ja suklaan väriset silmät, hän oli lihaksikas ja leveät hartiat omaava - sekä ennenkaikkea komeampi kuin yksikään ennen näkemäni mies. Jostain syystä hän katseli minua jatkuvasti. Siis olihan minun hääpäiväni ja muuta mutta hän katsoi minua kuin kaivaten kuin toivoen että olisin hänen vaimonsa enkä Anthonyn. En voinut käsittää sitä. Ehkä vain kuvittelin.


Harry

Koko juhlan ajan tunsin itseni yksinäiseksi. Mieheni poukkoili vieraiden joukossa joista lähes kaikki olivat hänen vieraitaan. Sain häneltä vain yhden tanssin koko illan aikana. Hääni tuntuivat äärettömän tylsiltä, kunnes joku tarttui minua ranteesta ja kiskaisi minut nurkan taakse ja painoi minut hellästi seinää vasten kuitenkin koskematta minuun liikaa. Siitä olin kiitollinen. Katsoin hämmentyneenä kuka minut oli vetänyt tänne ja näin edessäni Harryn komeilla kasvoilla suloisen hymyn ja sydämeni alkoi hakkaamaan kovempaa. En tiedä miksi reagoin häneen niin. Hänen kasvonsa lähestyivät hitaasti omiani ja sain hellän suudelman. En voinut olla vastaamatta siihen. Se oli jotain sanoin kuvaamatonta. En ollut ikinä ennen kokenut mitään vastaavaa. Se oli toista kuin Anthonyn kanssa, hellä, tutkaileva, varovainen ja ennen kaikkea se sai vatsani kipristelemään hyvällä tavalla ja tuntui kuin vain me kaksi olisimme olemassa. Kun viimein hän irrotti huulensa omistani katsoin häntä järkytyksen ja hämmennyksen vallassa. Mitä juuri oli tapahtunut? Hän huokaisi ja perääntyi askeleen.
"Et tiedäkään kuinka kauan olen sinua odottanut ja etsinyt. On surullista että olet hänen etkä minun", hän kuiskasi korvaani ja katosi pariovista pimeään yöhön.

"Noniin vaimoni", Anthony kuhersi limusiinissa, "kohta pääsemme hääsviittiimme ja saat luvan tehdä minusta maailman onnellisimman miehen." Nielaisin. Tiesin täysin mitä hän tarkoitti. Olin onnistunut välttymään siltä väittämällä että haluan säästää itseäni avioliittoon. Enään en voisi tehdä niin. Sopimus jonka vanhempani olivat allekirjoittaneet velvoittivat minut täyttämään kaikki hänen toiveensa joihin minulla oli vaikutusvaltaa. Nyökkäsin vain Anthonylle ja mietin kuumeisesti miten saisin pelattua edes yhden päivän lisää ennen kuin menettäisin neitsyyteni tuolle hirviölle. Oliko enään mitään tehtävissä. Hän ei ollut juonut itseään humalaan joten sammumisesta ei ollut toivoakaan. En myöskään itse ollut juonut paljoa joten sekään ei estäisi häntä. Jos en suostuisi hän ottaisi väkisin ja hakkaisi minua... Tiesin sen. Ei. Ei ja ei. Purin huultani kun tajusin että en voisi muuta kuin tehdä niin kuin hän tahtoi.

Anthony kantoi minut hääsviittimme kynnyksen yli ja laski minut valkoisin lakanoin pedatulle pylvässängylle jolle oli riputeltu ruusun terälehtiä. Niin kliseistä että siitä oli mennyt maku. Irvistin kun mieheni tuli päälleni sängylle ja suuteli kaulaani huulillaan jotka eivät olleet yhtä pehmeät kuin Harryn. Huokaisin tahattomasti kun ajatukseni harhautuivat tuohon kyseiseen mysteeri mieheen. Anthony tulkitsi huokaukseni väärin ja riuhtaisi mekkoni sivussa olevan vetoketjun auki. "Beth", hän huokaisi, "haluan sinua." Sillä hetkellä jokin sisälläni syttyi ja en jaksanut enää vihata Anthonyä kauempaa juuri nyt. Se oli kuitenkin hääyöni. Minulla piti olla lupa saada nautintoa. Irrotin hänen kravaattinsa nopeasti ja heitin puvun takin lattialle. Hän huomasi mielialani muutoksen ja riisui mekkoni viskaten sen toiselle puolelle huonetta. Sormeni tärisivät hieman kun avasin hänen paitansa nappeja ja katsoin ensimmäistä kertaa kunnolla hänen lihaksikasta rintakehäänsä ja vatsaa. Henkäisin voimakkaasti kun hän näyttäisi kaulaani juuri oikeasta kohtaa ja siirsin käteni hänen hiuksiinsa painautuen tiukasti häntä vasten.

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Jul 04, 2016 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

Taste My Lips || FINNISHWhere stories live. Discover now