"Yritin kaikkeni"

Asiat alko mennä päin vittua |osa 2

Seuraavana päivänä mun poikaystävä tuli käymään meillä. Katsoimme elokuvaa ja puhuimme asioista. Sitten hän sanoi muuttavansa toiselle puolelle suomea, ja kertoi ettei kaukosuhde toimisi. Nousin istumaan ja katsoin häntä kysyvästi. Hän sanoi että olisi parempi erota, hän ei halua olla kaukosuhteessa,koska ei näkisi minua enää. Purskahdin itkuun taas ja sanoin ettei tekisi tätä meille, mutta hän katsoi silmiini ja halasi minua lujaa.

"Mä oon pahoillani, mut ei tästä tuu mitään koska asun niin kaukana."
"Älä pliis tee tätä mulle, mul ei oo ketää enää sitten."
"On sulla, me voidaan olla kavereita, mut nyt anteeks mun pitää mennä."

Jäin katsomaan ikkunaan kuinka hän istui autoonsa ja lähti ajamaan.
Koko illan mä istuin sohvalla pimeessä yksin koska mulla ei ollut enää ketään.

                    1kk myöhemmin
Mun sisko tuli käymään ja katsoi mua tosi huolestuneesti.
"Ei jumalauta sä olet laihtunu, etkö sä syö enää mitään?!"
Katsoin itseäni peilistä ja sanoin...
"Edelleen mä se sama läski paska olen jonka oot tuntenu melkee 18-vuotta."
"Sit lopeta tommonen kielenkäyttö ihan oikeesti!"
"Mitä vittua se sulle kuuluu miten mä puhun, yritäks olla sisko mulle?? Sun ois pitäny olla sitä jo ennenki."
"Mä olen tosi pahoillani jos en oo ollu sulle se sisko jonka oot halunnu, mut mä rakastan sua."
"Juu ja vitut rakasta, oot munkaa vaan säälistä"
"Okei nyt riitti, mä en astu tähän taloon enää koskaan!"
"Aha en mä sua ees kaipaa!"

Mun sisko kävi taas käymässä, ja viimekerrasta on jo kuukausi...
Mä katoin itteäni peilistä ja tajusin et se oli oikees, mä oon laihtunu.
Mut ku koitin syödä, mä en pystyny vaan oksensin kaikn pois.
Menin lääkärin puheille ja hän koitti auttaa muttei pystynyt.
Mitäköhän vielä käy, voiks asiat mennä pahemmin enää. 
Jatkuu seuraavassa osassa...