the moon girl (in finnish)

luku 2

"En usko että se oli vain näky" Nath sanoo ja kurtistaa kulmiaan. "Tarkoitan, sen hän on pakko liittyä jotenkin kuulemiisiin ääniin. "Nath, ei oteta tätä niin vakavasti ne olivat varmaan vain harha ääniä" haukkotelen. "Eikö sinusta ole yhtään outoa että heräät joka yö suden ulvontaan, ja että näät keltaisia silmäpareja keskellä yötä takapihallasi!?". "Ei, sehän on aivan normaalia" sanon ja naurahdan. "Eikö voida puhua jostain muusta kuin minun oudoista hallusinaatiosta?". "Joo, olet kai oikeassa ehkä ne ovat vain näkyjä" Nath puuskahtaa. Sitten hänen ilmeensä tulee iloisemmaksi "Pääsin siihen yliopistoon!". "Voi, Nath mikset kertonut!, sehän on loistavaa!" huudahdan. "Minulla tulee ikävä sinua!" Nath sanoo ja halaa minua. Toisella puolella tietä seisova tyttä katso minua kadehtevin silmin. "Minullakin tulee ikävä sinua" halaan nathia takaisin. "Saat toki aina tulla tervehtimään minua" Nath sanoo. "Tai oikeastaan sinun on pakko, pakotan sinut tulemaan silti vaikka kieltäytyisit" Nath nauraa. Loppu matkan puhumme tulevaisuuden suunnitelmista, tai oikeastaan Nathin suunitelmista. "Etkö tosiaan aio tehdä mitään ensi vuonna?!" Nath kysyy. "Jään kotiin ja hoidan äitiä, en viäläkään tiädä mikä haluaisin olla isona" huokaan. Kun tulemme perille kouluun meillä molemilla on kiire tunneilemme. "Biologian oppetajani raivostuu" Nath sanoo. "Nähdään ruokalassa!".
Tunti matelee eteenpäin ja katson kelloani koko ajan. Lopulta tunti loppuu. Kävelen hitaasti kemianluokkaan. En kuuntele paljon ja mietin muita juttuja. "Neiti Three?" hätkähdän. "Voisitteko vastata kysymykseeni?". Koko luokka on kääntynyt minuun päin ja punastun. "Ehh, anteeksi mutta mikä se kysymys nyt olikaan?" soperran. "Neuvoisin sinua kuunteleman unelmoinnin sijasta" opettaja sanoo. Kuulen kikatusta ja punastun vielä enemmän. Loppu tunnin kuuntelen opettajaa valppaasti. Lopulta kello soi ja kävelen kohti ruokalaa. Otan tarjottimen ja etsin katseellani väki joukosta Nathia. En näe häntä ja alan stressaantua. Yhtäkkiä kuulen tutun äänen takaani. "Nad!". Ääni kuulu parhaalle tyttö-kaverilleni Loviisalle. Olemme tunteneet toisemme jo päiväkodista, nykyään emme hengaile yhdessä niin paljon mutta joskus kun Nath ei ole koulussa hengaan hänen ja hänen tyttöjengin kanssa. Huokaisen helpotuksesta ja lasken tarjottimeni heidän pöytään. "Missä Nath on?" Loviisa kysyy hymyillen. Tiedän ettei minun pitäisi ajatella näin mutta välillä tuntuu kuin hän hengailisi minun kanssa vain jotta saisi puhua Nathille. "En tiedä olin juuri etsimmässä hänt.."keskeytyn kun näen Nathin astuvan sisään ruokalan ovista. Tai en näe häntä mutta näen ison tyttölauman joka ympyröi hahmoa... Nath sanoo jotain tytöille ja tulee sitten pöytäämme päin. Nath laskee tarjottimensa pöydälle ja hymyilee anteeksipyytävästi minua päin. "Jäin kiinni luokkahuoneesen, opettajani halusi kysyä novellistani jonka kirjoitan yhteen tehtävään". "Moi" Nath huikkaa Loviisalle ja hänen kavereilleen. He alkavat heti supattaa. "Oli kiva nähdä!" Loviisa sanoo minulle ja hymyilee. Sitten hän ka hänen jenginsä pyyhältävät ulos ruokalasta. Nath rippotelee ensin kauhean määrän suolaa ruokansa päälle ja voitelee sitten leipänsä niin että voita on enemmän kuin leipää. "Hirveä nälkä" Nath puuskahtaa. "Et sinä elä pelkällä voilla ja suolalla" nauran. "Mmmmm ammm mmm" Nath sanoo. "En ymärrä yhtiskään mitään" kohotan kulmiani. Nath nialaisee. "Miten aamusi on mennyt?" hän kysyy. "Huonosti, minut nolatiin luokkani edessä". Katsahdan sivulle ja huomaan useamman kunolla meikatun silmäparin tujottavan meitä. "Miksi et vain hanki tyttöystävää?" kysyn Nathilta "jokainen tyttö koulussa haluaisi varmastikin seurestella sinun kanssa!". Nath katshtaa ihailija kerhoaan kohti ja nykäyttää sitten olkapäitään. "Nuo vain hihittelevät koko ajan" hän vastaa. Nath jää tujjotamaan minua silmiin pitkäksi aikaa. "Nath...". Hän hätkähtää. "Anteeksi oletko jo syönyt?". "Joo". Nath vetää minut mukaansa koulu kirjastoon. "Mitä me täällä teemme?". "Minun pitää vain tarkistaa yksi asia" Nath sanoo ja käynnistää yhden tietokoneista. Katselen kirjoja sillä aikaa kuin Nath käyttää tietokonetta. Katselen kirjaa nimeltä "rakkauden sota osa 1"." Haluaisitko sinä lainata tuon" kuulu ystävällinen ääni takaani. Käännyn ympäri ja näen naisen. Nainen näyttää tosi tutulta vaikka en ole koskaan nähnyt häntä..."haluaisitko lainata tuon kirjan?" nainen toistaa. "Öhh, ei kiitos" sanon ja hymyilen kohti naista. Kiiruhdan takaisin Nathin luokse ja käännyn katsomaan häntä. Vasta silloin huomaan että hänen naamansa on täynnä arpia. Kamottavaa... Kun palaan takaisin Nathin luokse hänellä on pelotavan vakava ilme. "Mitäh.." Nath keskeyttää minut sihahduksella. "Googlasin kaikki sinun symtoomit" hän sanoo. "No?". "Kaikki sivut johtivat yhteen samaan sanaan ".
"Ihmissusi"

Toi oli siis toinen osa (joo tiän tosi pitkä). Tää osa on omistettu yhelle mun parhaimista kavereista tunnistit varmaan ton suola ja voi jutun<3