Your dreams in different way

2.

Kaksi viikko myöhemmin nojasin siltaa vasten yksin. Peter oli muuttanut pois noin viikko sitten. Mielessäni pyöri vain muistot, kun olimme oleet tällä samalla sillalla ensimmäistä kertaa. Ajatukset saavat minut tuntemaan itseni tyhjäksi ja yksinäiseksi.
Kuulen nuoren miehen äänen takaani. Ääni kuulostaa lempeältä ja saman aikaisesti huolesteneelta.
"Oletko kunnossa?"
Hän kysyy.
Käännyn katsomaan, hän hyvin komea, noin minun ikäiseni ja jän istuu moottoripyörän selässä.
"Joo olen."
Vastaan ja pyyhkäisen kyyneleen kasvoiltani.
"Et näytä siltä."
Hän sanoo, sillä luultavasti näytin siltä että meinaan hypätä jokeen.
"Pienet muistot saivat minut vain näyttämään tältä. Olen muuten Haley."
Sanon ja hymy palaa kasvoilleni.
"Minä olen Stefan. Aijotko mennä kaupunkiin tänään."
Stefan sanoo.
"En tiedä. Tapahtuuko siellä jotain tänään?"
Vastaan koska en tiedä kovinkaa paljon mitään NYC:n tapahtumista.
"Täänän on vaarojen ja pelon yö, ja aijon mennä sinne."
Hän vastaa tyynesti.
"Vaarojen ja pelon yö? En ole ikinä kuullut siitä."
Sanon.
"Vaarajen ja pelon yö on koko yön kestävä tapahtuma. Silloin kaikki ovet lukitaan yhdeksältä, ja lähes mikä vain on sallittua. Ne jotka selviävät yöstä palkitaan. Tosin jos osallistuu yöhön, niin pitää suorittaa tehtäviä, jotka eivät ole kovin turvallisia."
Hän kertoo.
"Kuulostaa mielenkiinostavalta. Arvaa mitä aijon ehkä mennäkkin kaupunkiin."
Sanon.
"No jos kerran olet sitä mieltä, niin hyppää kyytiin sillä yön alkuun on vain tunti enää."
Hyppään hänen moottoripyöränsä kyytiin, ja lähdemmr ajamaan kaupunkiin.