Luulotautiset [TAUOLLA}

3. Kun panin mun eksää vaikken ole enää lesbo

Mäkin olin iloinen, mulla oli tavattoman onnistunut fiilis, ja oli mukavaa nähdä Ninniä pitkästä aikaa. M-H:n saapuessa takaisin kahden kaljatuopin kanssa, mä sain loistavan ajatuksen.

"Sun pitää tulla mun näytelmään", mä henkäisin Ninnille, ja tyttö kohotti tummia kulmiaan yllättyneenä. Näin sivusilmällä M-H:n irvistävän mustan partansa alta.

"Oikeasti?" Ninni kysyi vakaalla, mutta huvittuneella äänellä. Mä olin täysin tosissani, Ninni oli ollut työväenteatterissa aikoinaan muutaman vuoden, ja mä uskoin sen kykyihin, vaikken ollut koskaan nähnyt sen näyttelevän. Lisäksi siinä oli tiettyä karismaa, mikä saisi katsojat puolelleen.

"Oikeasti", mä vakuuttelin. Pieni hymy ilmestyi Ninnin kasvoille.

"Onko sun ihan fiksua pyytää sun eksää Luulotautisiin?" M-H kysyi synkkänä, ja näytti siltä, ettei todellakaan halunnut antaa mulle tuoppia, jonka oli hakenut.

"Mä osaan pitää työn ja henkilökohtaisen elämän erillään", vakuuttelin, ja Ninnin kurkusta pääsi naurahdus. M-H pudisti raskasmielisesti päätään.

"Sä olet viimeinen ihminen joka osaa tehdä niin", Ninni sanoi.

"En mä ole sellainen enää", tuhahdin tyrmistyneenä Ninnille, joka nyökytteli sarkastisesti päätään.

"Sulle kaikki on henkilökohtaista", M-H myötäili, "Mökötit mulle viikon, kun huusin sulle Lokin harjoituksissa. Luulit, että mä pidän sua oikeasti tylsämielisenä huorana."

"Sä olit todella vakuuttava", ärähdin M-H:lle, jonka silmät laajenivat turhatumisesta.

"Sun hahmo oli improssa kaikesta kieltäytyvä prostituoitu!" mies ärähti, ja iski tuopin pöytään. Ninni painoi käden suulleen ja alkoi vilkuilla jalkojaan, ettei purskahtaisi nauruun.

Pyöräytin silmiäni, ja otin pitkän hörpyn uudesta kaljastani. M-H oli kaikin tavoin mahtava tyyppi, mutta joskus se oli turhan dramaattinen. Mies kaivoi taskustaan ketjun päässä roikkuvan kellon, ja vilkaisi sitä tylsistyneenä.

"Mä lähden himaan, mun pitää viimeistellä presentaatio sille pedagogiikan kurssille", mies sanoi ja laittoi kellon takaisin taskuunsa.

"Oho, saitko sä korjattua tuon?" mä hämmästelin katse jo housuihin sujahtaneessa kellossa. M-H:n omistama taskukello oli ollut rikki jo silloin, kun M-H oli saanut sen antiikkikauppaa pyörittävältä enoltaan.

"En", M-H mutisi, ja kumartui sitten antamaan nopeat suukot mun molemmille poskille. Sen karhea parta kutitti.

"Koodaillaan huomenna", M-H sanoi, ja mä nyökkäsin iloisesti. Sen jälkeen mies vilkaisi Ninniä, heilautti epävarmasti kättään, ja paineli narikalle. Me oltiin nyt kahden Ninnin kanssa, mikä tuntui omituiselta. Ninni katseli mua lasinsa takaa, ja mä siemailin bisseäni miettien, mistä saisin jutunjuurta.

"Mennäänkö tanssimaan?" Ninni ehdotti rikkoakseen hiljaisuuden, ja katsoi mua hiuksiaan sormeillen. Mä vilkaisin takabaaria, jossa vilkkuivat valot ja kaikui mulle tuntematon musiikki. 

Ajatus ei tosiaan houkutellut, läikkäisen oven takana piili tällä hetkellä humalainen ihmismeri, joilla kaikilla oli käsissään Kossu Battery.

"Onko pakko?" mä kysyin, ja tunsin, kuinka muutama hiussuortuva karkasi nutturasta paljaalle niskalleni. Ninni virnisti.

"Ninni tahtoo", tyttö sanoi, ja nousi päättäväisesti seisomaan. Toisaalta mua ei kiinnostanut istuskella yksikseni, joten astuin ulos turvallisesta loosista. Ninni nyrpisti nenäänsä ilahtuneena.

"Ehkä siellä soi blackmetallia", se virnisti, ja lähti takabaarin ovea kohti.

Kuulin basson läpi, miten Ninnin tennarit tarttuivat siiderin tahmaamaan lattiaan. Tytön liikkeet toi mieleen villivarsan, ja sen kasvoilla oli leveä hymy, kun punainen valokeila pyyhkäisi niiden yli. Se näytti toisesta ulottuvuudesta tulleelta avaruusoliolta lapsekkaan vartalonsa, ja vanhojen silmiensä kanssa, ja mä muistin jälleen, miksi olin aikoinani ihastunut siihen. Se oli mielettömän kaunis.