RUNAWAY

4.

Moips ja hyvää vappua!🎉🎊🎉🎊

Täs luvussa on kestäny hirveen kauan kirjottaa kun en oo löytäny ain inspiraatioo ja yritän jotenki viel panostaa näihin viimesiin kouluviikkoihin, sori siitä. Mutta nyt se on täällä UUSI LUKU, nauttikaa!❤️

Viettäkää hauska vappu vaikka keli ei joka paikas suosikkaan juokaa simaa ja syökää paljon munkkei vaikka lumisatees niinku mä.😂

Ootte rakkaita!❤️❤️

Sanoja: 2155

💋💋💋

"Moikka!" Huikkaan, ennen kun suljen ulko-oven ja lähden kävelemään sateiseen ulkoilmaan, kohti lähintä bussipysäkkiä.

Bussi saapuu pysäkille lähes samaan aikaan kuin minä, enkä joudu odottelemaan minuuttia pidempään. Nousen bussiin väläyttäen pienen hymyn bussikuskille ja etsin vapaan paikan läheltä ovia.

Istun penkille ja varaan viereisenkin repullani, sillä en halua ketään epäilyttävää hyypäjäistä viereeni. Kaivan puhelimen ja kuulokkeet taskustani, laitan napit korviini ja musiikin sopivan hiljaiselle että voin kuulla vielä omat ajatukseni.

Keskityn katsomaan bussin suureen ikkunaan hakkautuvia sadepisaroita ja syvennyn ajatuksiini.

Toivon todella, että äitiä onnistaisi tänään, hänellä kun kerran on mahdollisuus saada työpaikka näin nopeasti eikä hänen tarvisi vain kyhjöttää yksin uudessa kodissamme.

Sade yltyy ja sadepisarat iskeytyvät bussiin jo niin kovaa etten kuule taustalla soivaa musiikkia, joten laitan sitä kovemmalle ja keskityn vain musiikin rytmiin.

Huomaan pian jo käsieni taputtelevan reisiäni musiikin tahtiin kun tunnen bussin keskikäytävän toisella puolella istuvan harmaantuneen mummon katseen itsessäni.

Mummo katsoo minua hymyillen ja minä vastaan myös nopealla hymyllä jonka jälkeen siirrän katseen käsiini miettien kuinka kovaa taputtelin reisiäni jos mummokin kuuli sen. Taisin varmaan myös hyräillä huomiota herättävästi. No ainakin joka sai nauttia musikaalisesta puolestani.

Aika kuluu ja pian huomaan jo koulun bussin ikkunasta, joten painan stop-nappia.

Onnekseni sade on lakannut, sillä en ottanut sateenvarjoa mukaan, joka koituu varmaan myöhemmin suureksi virheeksi. Sensijaan, että kastuisin mahdollisesti litimäräksi, lakkaamaton tuuli hulmuttelee hiuksiani, kun kävelen koulua kohti.

Pääsen pienen kävelymatkan jälkeen kouluun jonka käytävät vilisevät oppilaita, raivatessani tietä kohti lokeroani. Tunkaisen takin nopeasti lokeroon ja lähden kohti ensimmäistä luokkaani.

Astelen luokkahuoneeseen jossa nuoret keskustelevat tulevan tunnin aiheesta ja luultavasti kaikista lähipäivien tapahtumista. Voin erottaa tyttöporukan luokan takaosassa puhuvan kiihkeästi ja selvästi kuultavan lujalla äänellä jostain pojasta, joka on saanut heidät pauloihinsa, ja kaksi nörtti poikaa keskellä luokkaa jotka ovat pelanneet juuri uusinta nörttipeliä.

Lopetan salakuuntelun ja kaivan puhelimen taskustani selaillen kaikki tärkeimmät sovellukset läpi nopeasti, kun en muutakaan keksi.

"Moi." Pojan ääni ja pieni kosketus olkapäähäni herättää huomioni, kun katson hieman ympärilleni, huomaan Thomaksen istahtaneen viereiselle yksittäin paikalle.