RUNAWAY

3.

Moikka kaikille tälleen pitkästä aikaa! Joo tota, tässä nyt on taas vähän kestäny, tiedättehän kun ei oo joskus semmone fiilis et vois kirjottaa plus oon ollu aika monta kertaa vähä jumissa jossain kohdissa, mutta ei anneta sen haitata kun sain tän luvun vihdoin kirjotettuu, joten olkaa hyvä ja nauttika.

Ps. Oon ainaki ite kuvitellu tätä lukua kirjottaessa Carissan suunnillee ton näköseks mikä on tossa kuvassa, mutta kullakin omat kuvitelmansa kyseisestä hahmosta (Oli silti pakko ilmottaa :DD). Kaikista tarinassa olevista henkilöistä en kuitenkaan kuvaa laita koska itelläni menee ainakin omat mielikuvituksen tuotteet murskaks kun näen esim. päähenkilön kuvan. :D

Pps. Muistkaahan rakkaat lapsukaiset KOMMENTOIDA, olis nimittäin ihan mukava tietää teidän mielipiteitä tästä tarinasta ja kaikesta. Elikkä kommentoikaa ihan rohkeesti vaan :).

Unknow:

Vihdoin biologian korvaustunti päättyy ja pääsen pois rasittavan Mrs. Clarkin polttavan katseen alta. Heitän repun olalleni ja lähden pulpetin kolahduksen saattelemana harppomaan kohti ovea, olen ensimmäinen ulkona luokasta.

"Mahtoi olla ihana tunti?" Jace virnistää, kun pääsen hänen luokseen. En jaksa hänen ärsyttäviä kommenttejaan juuri nyt, joten otan suuntani kohti ulko-ovia melkein välittömästi. "Mikäs ny-" poika aloittaa ennen kuin keskeytän hänet, "Turpa, kiinni."

Kiukku ja ärtymys myllertävät sisälläni, kun kaikki menee taas päin persettä. Mrs. Clarkin raivokohtaus oli ainoa huvittava asia tänään, sillä kukaan tässä koulussa ei tajua, että minua ei kiinnosta paskaakaan koulu, tai mikään muukaan siihen liittyvä asia. Tunti oli muuten kaikin puolin paska, kuten lähes kaikki muutkin.

Kävelen tavalliseen tapaani koulun kulmalle, jossa sytytän rauhoittavan mintun makuisen tupakan ja siemaisen siitä savua keuhkoihini.

Nojaudun seinään ja suljen silmäni, rauhoittavan tunteen vallatessa minut melkein kokonaan, sillä kaikki paskat asiat pyörivät päässäni, enkä saa niitä pois vaikka kuinka yritän. Puhallan savun ulos keuhkoistani ja katson savupilveä hetken ennen kuin suljen silmäni jälleen ja siemaisen uudelleen.

"Hei, tarjoo yks. Unohdin omat ja tarviin yhen." Havahdun kimeään tytön ääneen. Katson vasemmalle puolelleni, josta luulin äänen tulleen ja kohtaan viattomat kasvot, joita en ole nähnyt täällä aiemmin. Tyttö on hämmentyneen näköinen ja hän yrittä vältellä katsettani. Hänen tummanruskeat pitkät hiuksensa laskeutuvat aukinaisina harmaan ison neuleen päälle, jonka hihoja hän puristaa nyrkkeihinsä. Virnistys nousee huulilleni ajatellessani kaikkia asioita mitä voisin tehdä, mutta en tee. En Carissan edessä.

"Mä olen täälä." Sama ääni saa katseeni kääntymään tutun näköisen tytön suuntaan.

"Toki." Virnistän jälleen, Carissan kävellessä luokseni, kun kaivan askin taskustani. "Pidä näppis irti tosta tytöstä. Se on uus täälä ja jos sä pelotat sen heti pois nii sä saat rangaistuksen." Tyttö kuiskaa korvaani ottaen samalla tupakan askistani ja sytkärin kädestäni.

"Haluatko sä?" Carissa kysyy tytöltä sytyttäessään antamani tupakan huuliensa välissä. "En mä taida." Söpöläinen vastaa.

Tyttö ei edes näytä siltä, kun hän voisi polttaa, joten kysymys oli tyhmä noin viattomalle söpöläiselle. Mutta ainahan sitä saa yrittää.

Polttelemme hiljaisissa tunnelmissa osasyynä se, kuinka en saa ottaa haluamaani kontaktia söpöläiseen seurassamme, Carissan vahtivien silmien alla.