Sinä tiistai-iltapäivänä Caitlyn's - kahvilassa oli aika autiota. Autiota, sekä hiljaista. Olin pukeutunut esiliinaani ja seisoin tiskin takana, kuten jokaisena keskiviikkona, torstaina tai perjantaina yleensäkin. Niinä päivinä, joina tunnollisesti kävin töissä koulun jälkeen.
Olin puoliksi keskittynyt valittamaan ystävälleni Gerrille Snapchatissa ankeista oloistani, ja puoliksi katsoin silmä tarkkana, sattuiko kukaan astumaan sisään. Ja valmistin lattea. Itselleni.
Joo-o, tiesin, että taisin hieman ylisuorittaa hoitaessani samaan aikaan supperrankkaa kouluvuotta ja töitä kahvilassa - painottaen sitä, että minun olisi käytännössä joka päivä oltava lukemassa kokeisiin, mutta tähän mennessä olin selvinnyt suhteellisen hyvin, ja tällä tavoin olin ajatellut selviytyväni jatkossakin.
Kahvilan oveen kiinnitetty kello kilahti merkiksi siitä, että uusi asiakas oli astunut sisään. Työnsin puhelimen heti taskuuni, ja olin valmis palvelemaan asiakasta. Voi taivas, olin odottanut jo riittävän pitkään täällä. Asiakkaiden tapaaminen oli aina virkistävä tapahtuma päivissäni.
Sisään oli astunut neljän pojan porukka. Etummaisena oli pitkä, ainakin yli 180cm pitkä poika, jolla oli mustat hiukset ja sitäkin vaaleammat, siniseen vivahtavat silmät. Hänellä oli musta huppari ja harmaa pipo päässään. Jaloissa komeilivat Converset - keskellä talvea.
Tyyppi katseli hetken ympärilleen - ja sitten minuun. Säpsähdin, ja koetin säilyttää itsehillintäni - koetin käyttäytyä kuin normaali ihminen.
Pojan katse viipyili minussa hetken, ja sitten hän lähti astelemaan kohti tiskiä. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Hänen katseensa oli hermostuttava - mutta toisaalta - kiehtova.
Poika nojautui tiskin yli, ja laski kätensä pöydälle. Huomasin heti hänen tatuoidut käsivartensa. Olen aina pitänyt taiteesta - vaikka tällaisella hikke-leimalla sellaista ei luultavasti olisi millään voinut uskoa. Ja minusta nämä tatuoinnit - varsinkin noissa käsissä - olivat lumoavinta mitä olin ikinä nähnyt. Rohkeaa.
- Minun nimeni on Night.
- Minä olen Cara, kuiskasin käheästi, pystymättä irrottamaan katsettani Nightistä.
Night virnisti ilkikurisesti. - Oletko hyvä vai paha?
