Daichi

2. Mustasukkaisuutta

"Alex!" , Huusi Miranda, joka juoksi takaani, toinen kaverini Jerry hänen perässään.

Vähän piristyen, käännyin heidän puoleen, kun kävelimme vieretysten kohti koulua.

"Miten on mennyt?" , Kysyin heiltä.

"Ihan hyvin, tosin Jerry taisi saada sokerihumalan eilen, kun me tehtiin nekkuja." , Vastasi Miranda, ja sitten hän pikkuisen kikatti.

Jerry vain murahti.

"Joo, mullakin." , Sanoin puolestani.

Jatkoimme kävelemistä hiljaisuudessa kohti koulua, vaikka Jerry puski välillä Mirandaa leikkisästi.

Saavuimme koululle, ja menin omalle kaapilleni.
Avasin sen, ja heitin sinne kamani.

~~~Myöhemmin~~~

Välitunnilla olin parvella katselemassa pöytiä, joissa tytöt ja pojat oli - urheilijat, pahikset, nörtit, kuningattaret, kuninkaat, no ei ehkä ihan, ja opettajien lellikit, ja muut - istuivat.
Minä en kuulunut mihinkään niistä.
Miranda, Jerry, ja minä olimme niitä hiljaisia ihmisiä, jotka istuivat aina nurkkapöydässä.
Abel yleensä liittyi seuraamme, ellei yrittänyt päästä urheilijoiden pöytään.
Esittelenpäs heidät.
Mirandalla on juuri ja juuri olkapäille ulottuva ruskea tukka, ja -silmät.
Jerryllä on vaalenruskeat hiukset, ja hänellä on siniset silmät.
Abelilla on oljenkorren väriset hiukset, ja vihreän ja harmaan sekoitukselta olevat silmät.
Ei, emme asu Tokiossa, vaan Amerikassa, Yhdysvalloissa.
Suuressa kaupungissa.
Saat arvata missä.
Minä olen todella pitkä tyttö, ja minulla on vaaleanruskeat hiukset, jotka ovat myös todella pitkät.
Silmäni ovat vihreänruskeat.
Päälläni on mustat polvista revityt farkut, harmaa t-paita, nahkatakki, ja aurinkolasit.
Abelilla on harmaat kollarit ja musta t-paita, Mirandalla pinkki toppi, musta huppari, ja valkoiset tiukat farkut, Jerryllä taas musta t-paita, nahkatakki, ja mustat kollarit.
Ei edes ole kuuma päivä.
Otin aurinkolasit pois päästäni, ja näin silmäkulmastani Mirandan tulleen viereeni nojaamaan tankoon.
Hän katseli tylsistyneenä alas.
Yhtäkkiä ovista astui Daichi.
Kaikkien päät kääntyivät häntä kohti, ja muutamat tytöt alkoivat huutaa.
Miranda huokaisi ihastuksesta.
Minä vain katsoin häntä tylsistyneenä.
Joku tyttö huusi, että hän on todella komea.
Pojatkin kuolasivat hänen peräänsä.
Pojat!
Nojasin tankoon hiljaisena, ja katsoin Daichia silmiin.
Sitten hän katsahti minuun.
Hän äkkiä kuitenkin käänsi katseensa, ja...
Hänen syliinsä ryntäsi Rebecca, joka suuteli häntä huulille.
Näin Rebeccan silmissä ilkeyttä.
Hän on punahiuksinen, siniset silmänsä omaava tyttö, joka kuuluu "kuningatar" , ryhmään, ja ajattelee vain itseään. Kaiken lisäksi hän on rikas, ja hän on hyvin ilkeä siis.
Vihaan häntä jo nyt.
Selvitin kaiken hänestä Mirandan avulla.
Tällä oli nytkin päällään valkoinen - todella paljon paljastava - toppi ja musta minihame. Ja varmaan kymmene sentin korkokengät.
Naamakin täynnä kerroksitain meikkiä.
Minä niin toivoin olevani hänen paikallaan...
Mitä minä ajattelen?!
Enkai vain ole mustasukkainen...?
No, ihan sama.
Kellot soivat, ja juoksin nopeasti omaan luokkaani.

~~~Kotona~~~

Avasin jääkaapin oven.
Ei muuta, kuin maitoa ja kananmunia.
Keksin!
Voisin tehdä munakasta...

Puolentunnin päästä kaikki oli valmista, ja olin jo syönytkin.
Loput munakkaasta laitoin takaisin jääkaappiin.
Menin huoneeseeni, ja menin nukkumaan.