Maailma on tehty meitä varten

yksi - mimmit fiilaa

Lukio oli kellertävä, vanhanaikainen rakennus. Onkohan täällä hyvää musiikinopettajaa, oli Niilon ensimmäinen ajatus hänen kävellessään lukion pihalle musta reppu selässään. Niilon lempiharrastus oli kitaran soittaminen, ja hän olikin hakenut Oulussa asuessaan musiikkilukioon, muttei ollut päässyt sinne ja olikin käynyt ihan tavallista lukiota ennen tänne lähtöään.

"Kuka vittu toi on", jotkut röökiä polttavat mimmit supisivat seinän vieressä. He olivat selkeästi täysi-ikäisiä, mutta koulualueella ei silti lain mukaan olisi saanut polttaa.

"En mä tiiä. Onko se joku uus ykkönen?" toinen mimmeistä mietti.

"No ei todellakaa ole", ensimmäisenä puhunut vastasi. He eivät vaikuttaneet kiinnittävän mitään huomiota siihen, että Niilo kuuli heidän puheensa koko ajan. "Eihän ykkösillä edes ole tunteja tänään. Sitä paitsi eikö toi oo sun mielestä vähän liian iso ykköseksi?"

"No kieltämättä. Joka suuntaan", toinen vastasi ja tytöt kikattivat yhdessä.

Niilo oli tottunut moiseen puheeseen ja ohitti tytöt ilman sen suurempia, mutta astuessaan sisälle vanhannäköisistä ovista hän heitti tytöille vielä kommentin.

"Ihan abi mä oon. Uus täällä. Oikeessa olet, mä olen liian iso. Joka suuntaan", Niilo sanoi ja nauroi yksikseen tyttöjen hämmentyneille ilmeille.

***

Abien salibandyjoukkueella oli oma tapansa kulkea kouluun lukiossa. Ensin joukkue tuli jokainen kotoaan liikuntasalia lähinnä olevan oven viereen, ja kun kaikki olivat paikalla, he kävelivät sisään kouluun ja ripustivat reppunsa naulakkoon ja istuivat penkeille siihen asti, että ensimmäinen tunti alkaa. Kaikilla oli yleensä oma maila mukana, ja useimmilla vielä treenikassikin, sillä lukion lähistöllä oli kuntosali, jossa suurin osa joukkueen jäsenistä kävi.

Tänään oli kylmä aamu elokuuksi. Aamulla lämpötila oli noin kuusi astetta, ja Veetiä palelsi.

"Missä ihmeessä Heta viipyy?" Veeti kysyi Reetalta. Joukkueeseen kuului Veetin, kapteenin, lisäksi vakituisesti myös Reeta, Heta, Mikke, Miro, Oskari, Saku, Petri, Ilari, Jarno, Aslak ja toinenkin Saku, jota kutsuttiin Sakeksi.

Vihdoin Heta saapui nurkan takaa ja joukkio lähti yhdessä sisälle kaikkien olessa koossa. Porukka nakkasi reppunsa tottuneesti naulaan ja istui suuren pöydän ympärillä oleville neljälle penkille totuttuun järjestykseen.

"Kuulitteko te, että Pohjois-Suomessa järjestetään tänä vuonna lukioidenvälinen turnaus jalkapallossa, jääkiekossa ja salibandyssä?" Heta kysyi muilta.

"Kuulin. Totta kai me ollaan osallistumassa?" Veeti kysyi ja muut nyökyttelivät innoissaan.

"Se on vasta toukokuussa. Me ehditään harjoitella lukion loppuun asti täällä. Tai siis penkkareihin asti ainakin", Veeti julisti.

"Loistavaa. Ja meillähän on luokkienväliset kisat sitä ennen", Sakke totesi.

"Niin on. Mutta siellä me ei päästä pelaamaan joukkueena", Veeti vastasi. "Me pelaamme toisiamme vastaan -"

Kellot soivat jättäen Veetin lauseen kesken ja porukat marssivat omille tunneilleen.

B-ryhmään kuului joukkueesta Veeti, Mikke ja Saku, mutta heillä oli ensimmäisenä matematiikkaa, joten Saku ja Mikke lähtivät pitkän oppimäärän tunnille, ja Veeti lähti yksin lyhyen matematiikan tunnilleen, kuten yleensä.

Veeti ei koskaan ollut kiinnostunut matematiikasta, vaikka hän pärjäsikin siinä ihan kelvollisesti. Tunneilla hän myös vihasi sitä, että kaikki hänen kaverinsa olivat jollain eri tunnilla. Niinpä hän ei saanut istua kaverinsa vieressä. Sen sijaan milloin kukakin luokan tyttö istui hänen viereensä; sählyjoukkueen kapteenina, pitkänä ja komeana Veeti oli haluttua kamaa. Eivätkä tytöt jättäneet tunnillakaan epäselväksi, mitä he oikeasti tahtoivat.

Opettaja saapui ja avasi oven luokasta. Kuten tavallista, ainoa pariton pulpetti varattiin nopeasti yhden tyttöryhmän toimesta, koska siinä oli pariton määrä jäseniä. Veeti istui taakse yhteen parittomaan pulpettiin, ja tällä kertaa hänen viereensä ehti Suvi. Sini ja Aada katsoivat kadehtien Suvia ja istuivat tämän eteen niin, että kaikki olivat kuitenkin mahdollisimman lähellä Veetiä. Ryhmän ainoat muut pojat Jere ja Aki istuivat vierekkäin vierekkäisen rivin takapaikoille.

"Moi", Veeti tokaisi tylsistyneenä Suville. Suvi vaikutti haltioituneelta ja tervehti hurmioituneena takaisin. Veeti näki vielä, kun Suvi hävyttömästi nakkasi pitkät hiuksensa niskaan ihan vain sen takia, että hänen avonainen kaula-aukkonsa näkyisi paremmin.

Tavallaan se oli dramaattisen ironista, Veeti ajatteli. Tytöistä näki, että he halusivat Veetistä vain poikaystävän ja seksiä, sillä olihan Veeti lihaksikas ja hyvännäköinen. Veeti tiesi kuitenkin vain itse, että häntä eivät mimmit kiinnostaneet. Eivät koskaan olleet kiinnostaneetkaan. Hän halusi tuntea toisen pojan kosketuksen.

Se kaikki oli kuitenkin pidettävä salassa. Hänen arvostuksensa rapisisi ja asema joukkueessa olisi uhattuna, jos kukaan tietäisi.