Maailma on tehty meitä varten

kolme - syyään eka

Koitti ruokatunnin aika. Kouluruokalassa oli ruoaksi jotain epämääräistä kasvisruokaa, josta ei oikein tunnistanut, mitä se on. Veeti istui tavalliseen tapaansa joukkueen kanssa ikkunan vieressä olevassa pitkässä pöydässä: se oli ruokalan ainoa pöytä, joka oli tarpeeksi pitkä majoittaakseen kaikki joukkueen tyypit.

Veeti saapui joukkueesta ensimmäisenä pöytään ja näki, kun Niilo saapui ruokajonosta ja istahti kauemmaksi ikkunasta yksin neljän hengen pöytään, mutta joku tyttöporukka tuli häätämään Niilon siitä. Niilo siirtyi hiukan apean näköisenä toiseen pöytään.

Veeti tökki epämääräistä kasvissössöä haarukallaan. Olisiko hänellä joku keino päästä juttelemaan pojalle ilman, että se vaikuttaisi epäilyttävältä muiden silmissä? Tai ilman, että poika arvaisi heti, mitä Veeti yrittäisi. Joku keino siihen täytyi olla.

Loppu sählytiimi valui ennen pitkää pöytään, ja Sakke ihmetteli poissaolevan näköistä Veetiä.

Lopulta Veeti keksi.

"Pelaakohan toi uus tyyppi sählyy? Ei haittais, vaikka meillä ois yks vaihtopelaaja lisää, se vaan vahvistais joukkuetta."

"Läppäkö toi oli? Tollanen läski ei salee urheile yhtää millää tavalla", Mikke sanoi ja joukkue hörähti nauruun.

"Mistäs sä sen tiedät", Veeti sanoi, mutta hän alkoi hermostua hiukan. "Ulkomuoto voi pettää. Sitä paitsi eihän kaikki meidänkään joukkueessa mitään laiheliineja ole, jos miettii vaikka Oskaria."

Oskari ei missään tapauksessa ollut yhtä pulska kuin Niilo, mutta oli leveällä pelaajalla kyllä reilusti massaa.

"C'mon, tää on lihasmassaa", Oskari sanoi totuudenmukaisesti, muka loukkaantuneena Veetin kommentista. Hän nosti kätensä ylös ja pullisti lihaksiaan, jotta kaikki varmasti näkisivät hänen muhkeat selkälihaksensa. "Sitä paitsi mä olen maalivahti."

Veetin puolustuskeinot alkoivat käydä vähiin. Hän vain halusi kutsua pojan pöytään – ja ehkä tehdä pojalle jotain muutakin, mitä hän ei tosissaan uskaltanut edes ajatella.

"No, voihan toikin olla hyvä maalivahti", Veeti sanoi. "Kannattaa meidän ainakin kysyä. Mitä me voidaan menettääkään?"

Kuului yleistä, hyväksyvää muminaa ja Veeti huokaisi. Hän ihastui kovin helposti, sen hän oli saanut jo huomata ihastuttuaan kahteen sählyjoukkueensa jäseneen jo aikaisemmin. Nyt hän taisi olla taas ihastumassa, kun kerta jaksoi puolustaa päätöstä noin pitkään.

Hei anteeks ihan sikapaljo kaikki ku en oo ehtiny päivittää tätä tarinaa, mut lupaan et yritän saada jatkossa vähän nopeemmin lukuja, pysykää kartalla rakkaat ♥️ t. Mualima