Tsekkiläinen varis

VI

Asuinalue näyttää rauhalliselta. Sellaiselta, jolla asuu lapsiperheitä ja hyvätuloisia pariskuntia. Zachary on matkalla tapaamaan yhtä sellaista.

Sähkölangoilla notkuu joukko tummia lintuja, kun hän saapuu paikalle. Viehättävä kaksikerroksinen omakotitalo hyvin hoidetulla pihalla. Hän tarkistaa postilaatikosta oikean sukunimen, ennen kuin harppoo kohti ovea. Askeleet ovat tavallista jännittyneemmät. Pihatiellä ei näy autoa, se on oletettavasti tallin suojissa. Nurmikolla ei loju mitään ylimääräistä. Se tekee olon helpottuneemmaksi. Asukkaita on todella vain kaksi. Ovikello päästää miellyttävän sävelmän. Zachary miettii, onko Nikola käynyt tällaisilla alueilla usein. Heidänlaisensa erottuvat maisemasta hieman liian hyvin. Pelkkä läsnäolo tuntuu huutavan, että jonkun olisi parasta soittaa poliisille. Hän tukahduttaa naurahduksen. Kaiken järjen mukaan oman erottumisen tai mahdollisen kiinnijäämisen kuuluisi olla huomattavasti pienempi murhe kuin sen, mitä hän on menossa tekemään.

Oven avaa komea mies rennossa asussa, tällä on vapaapäivä. Tämä katsoo häntä hetken aavistuksen hämmentyneenä, ennen kuin silmissä lopulta välähtää ymmärrys. Zachary on odotettu vieras. Hänen suustaan valuu kysymys ja naisen nimi, onko tämä paikalla. Mies katsoo nopeasti hänen ohitseen, ennen kuin avaa ovea enemmän, laskien hänet eteiseen. Sitten tämä kääntyy huutamaan olohuoneeseen. Rakas, joku nuorimies ovella kysyy sinua. Zachary varmistaa, että ovi on tarpeeksi kiinni, jottei kadulta näe sisään. Olo tuntuu irralliselta.

Mies poistuu olohuoneen puolelle, ja hetkeä myöhemmin eteiseen kävelee vaalea nainen, huoliteltu ja oloasussa hänkin. Tämän kasvoilla ei näy ymmärrystä tilanteesta missään vaiheessa.

"Mistä on kyse? Kuka olet?" naisella on heleä ääni, mutta tämä katsoo häntä silmillä, jotka pitävät häntä ala-arvoisena ihmisenä. Se ei ole ihme, hän on liian rähjäisen näköinen alueelle, vaikka hiukset ja vaatteet ovat puhtaat. Ehkä sen antaa ilmi pinttynyt tupakanhaju, tai yksinkertaisesti liian tumma ja liian rikollisen näköinen vaatetus. Keskellä kaupunkia kukaan ei kyselisi.

Zacharylla ei juuri sillä hetkellä ole puhekykyä. Sen sijaan hänellä on kyky kaivaa äänenvaimentimella varustettu pistooli esiin takin kätköistä ja tähdätä päähän. Naisen kasvoilla ehtii näkyä järkytys ja kirkaisun alku.

Hän ampuu kahdesti. Harjoittelu ampumaradalla on ollut hyödyllistä. Zachary on alusta asti ollut hyvä tähtäämään, mutta ilman Nikolan opastusta ja harjoittelua hänen kätensä ei olisi yhtä vakaa. Aivan kuin mies olisi hänen kanssaan, varmistamassa, että hän keskittyy.

Hän varoo askeliaan harpatessaan olohuoneen puolelle, jotta kenkiin ei tarttuisi mitään. Mies istuu sohvalla kasvoillaan ilme, jota Zachary ei osaa lukea. Joko se on helpottunut tai sitten ahdistunut, hän ei ole varma.

"Joudutte hankkimaan eteiseen uuden maton", hän sanoo. Nykyinen on tahrautunut pysyvästi. Hän luo mieheen odottavan katseen. Tämä huokaisee ja kaivaa lompakkonsa esiin. Ennakkosumma on jo maksettu, mutta loput hän saa nyt. Zacharyn hansikkaan suojelemaan käteen painetaan seteleitä.

"Luulin sinua vanhemmaksi, Tsekkiläisestä on juttuja jo monen vuoden takaa", mies toteaa, "ja sinä et kuulosta eurooppalaiselta. Onko se vain nimi?"

"Minä en ole hän", Zachary vastaa. "Olen hänen kollegansa."

Hän ei jää katselemaan miehen reaktiota, vaan noudattaa aiemmin sovittua suunnitelmaa ja poistuu takaovesta. Takapihaa suojaa pensasaita, joten hetken kuulosteltuaan ja nurkan takaa kurkisteltuaan hän kiirehtii kadulle. Varikset langoilta ovat kadonneet. Kävellessään hän tarkistaa, ettei vaatteissa tai iholla näy verta. Jonkin verran on roiskunut takille, mutta sen saa nenäliinaan pyyhkäisemällä katoamaan. Kengät ovat siistit, pohjista ei jää jälkiä asvaltille.

Nikolaa kutsutaan tylsästi Tsekkiläiseksi. Zacharyn on kehitettävä oma maineensa ja nimensä. Mikä hänelle voisi sopia?

Nyt Tsekkiläinen vastaa puhelimeen.

"Onnistuiko?"

"Kaikki sujui ongelmitta."

"Hyvin tehty. Minä olen myös valmis."

"Selvä, missä nähdään?"

"Tavataan keskustassa, ostoskeskuksen ovella."

Zachary lähtee tapaamispaikalle hyvillä mielin. Hyväksyntä on ollut hänelle myös vieras tunne, mikä on sääli. Hän ei muista, mikä olisi viimeksi tuntunut yhtä hyvältä. Sitä hän ei ajattele, mistä syystä on hyväksynnän saanut.