IV

40 2 0
                                    


He lähtevät kaupungista toisen työn jälkeen. Se tapahtui asunnossa. Zachary oli ajatellut, että he murtautuisivat Nikolan kanssa sisään odottamaan, mutta ei, he soittivat ovikelloa ja ampuivat. Tällä kertaa hän oli tehnyt sen. Se oli ollut hänen ensimmäisensä, ja onnistunut. Hän oli pystynyt siihen.

He olivat poistuneet välittömästi, välittämättä siitä, että kohde oli jäänyt osittain porraskäytävän puolelle makaamaan. Autoon, jonka Nikola oli vuokrannut.

"Meillä on yksi toimeksianto muualla. Selviät varmaan noilla tavaroilla?"

Ei hänellä juuri muuta ole.


He ajavat moottoritietä pitkin. Sekin on vierasta Zacharylle. Hän on nähnyt sen tapahtuvan elokuvissa ja televisiossa lukemattomia kertoja, mutta ei koskaan kokenut sitä itse. Hän ei ole koskaan poistunut kaupungista. Ei ole tarvinnut, eikä hänellä ole edes ollut siihen varaa.

Nikola on aivan toisenlainen tapaus. Tämä ei edes ole miehen kotimaa, tämä on lentänyt muihin maihin ja nähnyt vieraita kaupunkeja varmaan enemmän kuin Zachary tulee koskaan näkemään. Vaikka hänkin on nyt viittä vaille palkkatappaja, ei hänellä ole käynyt mielessäkään maasta poistuminen.

Tähän mennessä he eivät ole ajon aikana puhuneet paljoa. Äänestä pitää huolta vanhoja kappaleita soittava radio. Yölähetykset ovat miellyttäviä, musiikkia ei ole keskeyttämässä turhia hölisevä juontaja. Nikola ajaa ja Zachary näkee ensimmäistä kertaa yhden miehen tatuoinneista. Hihat on vedetty ylös paljastamaan vesivärimaalausta muistuttava kuvio käsivarressa, jonka väristä hän ei huonossa valaistuksessa pääse varmuuteen.

"Olisiko sinun pitänyt ilmoittaa jollekin, että lähdet?" Nikola kysyy.

"Ei", Zachary ravistaa päätään.

"Onko sinulla edes ketään tuolla?"

"Julia, tosin ei häntäkään varmaan kiinnosta."

Zacharysta on naurettavaa, että he edes kutsuvat toisiaan tyttöystäväksi ja poikaystäväksi. He ovat nähneet viimeksi ennen sitä, kun hän tapasi Nikolan. Kyse ei ehkä ole siitä, ettei Juliaa kiinnosta hänen olinpaikkansa. Enemmän syy on hänen, ei häntä kiinnosta ilmoittaa.

Hän empii hetken, ennen kuin kysyy.

"Onko sinulla tyttöystävää tai jotain sukulaisia jossain?" hän yrittää saada sen kuulostamaan siltä, että kysyy vain lämpimikseen, vaikka oikeasti vastaus kiinnostaa.

Nikola vilkaisee häntä lyhyesti, ennen kuin siirtää katseensa tiehen. Se on hyvin valaistu.

"On minulla, vanhempiini en tosin juuri pidä yhteyttä", mies vastaa.

"Mutta siskooni kyllä. Emilie on töissä jollekin muotilehdelle, en muista sen nimeä."

Se ei ole ihan se vastaus, mitä Zachary on odottanut. Hän on aikaisemmin yrittänyt kuvitella, millaisia läheisiä Nikolalla voisi olla, mutta pää on lyönyt tyhjää. Jossain vaiheessa hän on päätynyt lopputulokseen, että Nikola on menettänyt perheensä jossain työleirillä ja on tullut lapsestta tai viimeistään teini-ikäisestä lähtien toimeen täysin omillaan, kuten hän. Ei hänellä ole käynyt mielessäkään, että toisella voisi olla perheenjäseniä jossain, saati sitten, että tämä olisi heidän kanssaan puheväleissä.

Ajatus luo hieman yksinäisen olon.

"Oletko sinä kunnossa?" Nikola kysyy. "Ensimmäinen ei ole kenellekään helppo."

Zachary ei ole ajatellut ampumaansa miestä koko iltana. Miltä tämä näyttikään? Hänen mittaisensa, taisi olla siniset silmät ja ruskea tukka. Ei, tukka oli sittenkin punertava.

"Olen", hän vakuuttaa.

Hänellä on aivan tarpeeksi muuta mietittävää. Huomisaamuun mennessä hän on unohtanut senkin vähän, mitä nyt miehestä muistaa. Juuri nyt hän pohtii, miltä Nikolan sisko mahtaa näyttää. Emilie on varmaankin nuorempi, mutta ei paljoa. Tyylikkäästi pukeutunut tietenkin, ja myös ruskeahiuksinen. Ehkä yhtä teräväkasvoinen kuin veljensäkin, mutta nuorekkaamman näköinen, koska työhön ei liity henkisen taakan ja vaarallisten tilanteiden aiheuttamaa väsymystä.

Zachary pohtii, mahtaako hänkin näyttää etuajassa vanhenneelta Nikolan ikäisenä. jJos hän elää niin kauan.

"Voidaanko jossain vaiheessa pysähtyä? Minä tarvitsen sauhut."

"Haluatko kuulostaa entistä enemmän varikselta?"

"Saatan jopa haluta."


He pysähtyvät sopivalla taukopaikalla. Nikola ei polta edes kohteliaisuudesta, vaan seisoskelee hänen vieressään. Zachary miettii tämän aiempaa kysymystä. Menikö toisella kauan tottua tällaiseen? Hän uskaltautuu kysymään ääneen.

"Näyttää siltä, että kauemmin kuin sinulla", Nikola vastaa.

Onko hänessä jokin vialla?

Tsekkiläinen varisحيث تعيش القصص. اكتشف الآن