Prinssi vai hirviö? EXO

Osa 5

Uudet juhlat koittivat. Tarkaalleen ottaen häittemme harjoitusillalliset.

Illalliset pidettiin Phalanxin linnassa keskellä kuningaskuntaa. Kerta oli ensimmäiseni Phalanxissa ja minun on pakko myöntää: Valtakunta oli loistokas ja rikkaan tuntuinen. En tosin ajatellut sitä koskaan tulevalta kuningatar kantilta. Kaiken tämän hirviötapauksen takia en ole saanut ajatuksia kasattua. Luulisi, että minua valmistettaisiin hallitsemiseen ja perheasioihin tässä vaiheessa. Mutta äitini ollessa matkalla ja isäni keskittyessä hirviöön, ainut neuvoja on ollut minä. Itse itselleni. Siskoni joutui näes palaamaan Kiinaan miehensä Yixingin luo, hän saattaa vielä vierailla luonani ennen häitä jos hyvä tuuri koittaa. Siihen saakka ainut luottamushenkilöni on Jisoo.

Saavuimme Phalanx linnaan. Linna oli iso ja hyvin rakennettu. Vieraat kumarsivat meille arvostuksesta ja silmäilivät minua tarkasti. En ihmetellyt sitä yhtään, tulenhan hallitsemaan heidän valtakuntaa joku päivä. Laahukseni liikkui kauniisti pukuni mukana, se oli hopeinen ja kevyt niin kuin muukin mekko. Näytin kai aika sievältä hetkellisesti. Kävelimme sisään pääovista ja ensimmäisenä huomasin kultaista ja lasista kaikki alla. Kuinka kaunista! Huomasin tutun hahmon seisovan pääsalin lähellä. Äiti! Hän on täällä?

>Äiti!< huusin ja riensin tervehtimään häntä.

>Suhyun mitä aarteeni< hän halasi minua hellästi.

>Sinä olet täällä?< kysyin.

>Kokouksemme päättyi yllättävän aikaisin, ja halusinhan päästä tyttäreni luo tämän tarvitessa tukea< hän kertoi.

>Kiitos äiti!< sanoin ja halasin uudestaan.

Äitini yhdisti kätemme ja kulki kanssani lähemmäs juhlasalia.

>No kerropas mitä pidät Byun Baekhyunista?< äitini aloitti kuin tyhjästä.

Hänen kasvoillaan oli yllättävä hymy.

>No mm.....< mietin mitä kertoisin. >Hän on sopiva< vastasin.

Kaiken kokemamme jälkeen en ollut itsekkään varma kuinka paljon pidin hänestä. Ehkä liikaakin. Suurempi kysymys on pitääkö Baekhyun minusta.

>Vai että sopiva< äitini mietti hetken.

>Tulette sopuun?< hän kysyi.

>Kyllä< sanoin.

>Pidät hänestä?< hän jatkoi.

>Kyllä hän on menevä< minä jatkoin.

>Hienoa sittenhän minua ei ole tarvittu täällä< hän sanoi helpottuneesti.

Totta, parempi niin koska hän olisi voinut rynnätä huoneeseeni kaikkina niinä kertoina kun.....Noh tiedät kyllä.

>Mutta onneksi olet nyt täällä< sanoin ja hymyilin.

>Ei hätää en lähde minnekään hetkeen< äitini sanoi ja purki kätemme.

>Tulethan neuvomaan minua....no kaikessa?< kysyin.

>Tietysti, äitinäsi ja kuningattarena minun kuuluu kertoa tietämykseni eteenpäin< hän kertoi.

>Ja oletko kuullut hirviöistä Thanrangissa, varsinkin siitä joka tunkeutuu öisin huoneeseeni?< kysyin toiveikkaana.

<Olen, huolestuin siitä kuultuani, mutta sitten ajattelin Baekhyunin suojelevan sinua< hän selitti.

Kunpa niin olisikin.....

>Niin noh, en tiedä olenko hermostuneempi hirviöstä vai Baekhyunista< avauduin.

>Hirviöistä puheen ollen...Baekhyun!< äitini huuti ja vilkutti etäisyyteen.