Alway In My Memories

Luku 3

Alas saavuttuani perheeni näyttää erittäin hämmentyneeltä. Istun takaisin Harryn ja Justinin väliin. Nojaudun väkisinkin Calumin jalkoihin. Tunnen jokaisen katseen itsessäni. Jopa Ashin ja Mikeyn, joille asia ei periaatteessa kuulu mitenkään. Tai onhan Mikey Harryn ja Ash Amyn kummisetä, joten he ovat osa tätä soppaa.
"Lupaathan ettet tapa minua, jos kerron?" kysyn katsoen Calumia.
"Miksi tappaisin? Ei se niin vakavaa voi olla" Calum sanoo rauhallisesta, vaikka tiedän hänen olevan peloissaan.
Hengitän rauhallisesti ulos ja sisään. Mistä aloittaa? Asiaa on niin paljon. Jos aloitetaan vaikka kertomalla, miten tapasimme ja kuka hän on. Avaan kansion kohdasta, josta suljin sen.
"Tämä tässä on Liam. Ensirakkauteni ja sieluntoverini. Tapasimme lukion kolmannella eli ".
Paluu lukion kolmannelle:
Kävelen koulun ovista sisään murjottaen. Tämä päiviä ei ole alkanut hyvin. Ensin nukun tunnin verran pommiin ja sitten puolessa välissä koulumatkaa alkaa sataa kaatamalla. Ja tietenkin olen unohtanut sateenvarjoni kotiin.
"Wow. Joku on vihainen" Naill sanoo päästyään vierelleni.
"Arvaa kaks kertaa oliko hyvä aamu?"
Niall repeää täyteen nauruun. "Anna mä arvaan. Nukuit reippaasti pommiin ja sitten unohdit sateenvarjon kotiin, kun kävelit koululle. Menikö edes vähän sinnepäin?"
Katson ystävääni järkyttyneenä. "Oletko jokin selvänäkijä? Meinaan tuo on täysin oikein".
Naill nauraa vielä makeammin. Huomaamattani olemme saapuneet kaapilleni ja alan kaivaa sieltä tarvitsemiani kirjoja. Kaivettuani kirjat, käännyn Niallin puoleen. "Valmis menemään kidutukseen?" kysyin ja lähden kävelemään kohti historian luokkaa. Vihaan historiaa. Ja varsinkin sen opettajaa mr. Hudson. Ärsyttävä vanhempi mies henkilö, joka tunneilla ei halua istua eturivissä. Hän meinaan sylkee puhuessaan. Kävellessämme tunnille, kuulin jostain täydellisestä naurua. Se on musiikkia korvilleni ja sielulleni. Käännän vaistomaisesti katseeni sinne ja näen herra täydellisyyden. Samassa törmään johonkuhun. Käännän katseeni eteeni, jotta näen, kehen olen törmännyt. Näen Niallin edessäni.
Katson häntä kulmat kurtussani. "Missä vaiheessa sä siihen siirryit?"
"Siinä vaiheessa, kun a) sä tuijotit Liamia ja b) kävelit luokan ohi" Niall sanoi naureskellen. Olen kertonut Niallille pienestä ihastuksestani Liamia kohtaan. Heti kerrottuani, Niall kysyi, olenko kertonut Louisille.
"No mitä sä kuvittelet? Kertoisin mustasukkaiselle poikaystävälle, etten tykkää hänestä enää 100% vaan tykkään hänestä enää 80% ja jostain toisesta 20%. Ei. En todellakaan ole kertonut hänelle. Ja kaikista pahinta tässä on se, että Louis on todella hyvä ystävä Liamin kanssa. Eli kertomalla heille, pilaan oman rakkauselämäni sekä heidän ystävyyssuhteen" sanoin. Niall näytti erittäin mietteliäältä sillä hetkellä ja sanoi, että tästä puhutaan vielä. Niinpä puhutaan. Ja vielä erittäin useasti.
"Kävelinkö oikeasti ohi luokan?" ihmettelen ja katson ympärilleni. Toden totta. Olen kolme metriä kävellyt ohi luokan oven. "Mikset sanonut mitään?"
"Mikä henkilökohtainen opaskoira mä sulle oon? Mä en oo sitä varten et sä saat katsella kuumia jätkiä ympärikoulua, vaikka oot ite varattu"
"Tässä on nyt sama tilanne, kun lukion ekalla. Roolit oon vaan vaihtunu"

Tule kirjoittamaan Luken muistelmat tommosella vinolla fontilla. Kuten varmaan huomasitte
glemmari