Louisin näkökulma
Istun petaamattomalla sängylläni tylsän harmaassa huoneessani. Olen heittänyt kaikki vaatteeni pois jättäen päälleni vain mustat bokserini. Katson huoneeni ikkunasta ulos Lontoon kylmään ja sateiseen syyskuun säähän. En millään hinnalla olisi lähtemässä ulos tällä kamalalla säällä. Minusta vielä tuntuu että kohta alkaa ukkostamaan koska taivas on niin synkkä, ja kaiken lisäksi säikyn ukkosta.
Kävelen takaisin sänkyni luokse ja poimin puhelimeni mustien lakanoiden seasta. Huokaisen syvään ja katson kelloa puhelimeni näytöltä, sillä en tiedä paljonko kello on, koska olen tuijottanut melkein ikuisuuden ikkunasta ulos tuohon synkkään säähän.
Mietin, että miten pitkään oikein katsoin ulos?
Kello näyttää kuutta illalla, viimeksi kun katsoin kelloa se näytti olevan kaksi tai kolme päivällä.
Tajuan katsoa puhelimeni ylänurkassa tyhjyyttä huutavaa akkua, joten käyn hakemassa laturini koulupöydältäni ja palaan takaisin sänkyni luokse.
Kiinnitän laturin toisen pään pistokkeeseen ja toisen puhelimeen.
Juuri kun luulin ehtiväni sulkea silmät ja rentoutua hetken, puhelimeni pärähtää soimaan.
Näytöllä vilkkuu nimi Neil.
Niall aina pilaa kaiken kun olen tekemässä jotain, okei aika ilkeää mutta totta se on. Painan näytöllä vihreää painiketta ja alan kuunnella irlantilaisen höpötystä.
"Niin että ootko tulossa?" Niall toistaa kuuluvasti.
"Ai mitä? Minne? Hä?" säpsähdän ajatuksistani ja tajuan että en kuunnellut tuota tekoblondia lainkaan kun hän selitti nopeaa vauhtia asiaansa.
"Voi jumalauta Louis! Monta kertaa mun pitää vielä toistaa tää?
Että ootko siis tulossa tunnin päästä näihin mun bileisiin?" Niall toistaa selvästi pientä ärtyneisyyttä äänessään.
"Siis joo enköhän mä ehi! Tuun paikalle jos vaan saan raahattuu itteni pois sängyn pohjalta. Mut hei, keitä sinne on tulossa?" Kysyn Niallilta ja lasken minuutteja joita minulla olisi aikaa valmistautua ennenkuin joudun lähtemään näihin bileisiin.
"No tänne on tulossa mun kolme kaveria ainakin. Lisää saattaa tulla jos ne tuo myös kavereitansa mukana. Mut nähään sit, Lewis!" Niall selittää ja naurahtaa lopuksi.
"Joo hei kyl mä kerkeen tulla! Ja moikka Neil!" Ilmoitan ja painan näytölläni punaista näppäintä joka sammuttaa minun ja Niallin puhelun.
Mitä ihmettä edes laitan päälleni?
En omista mitään hienoa vaikka perheeni on kyllä varakas.
Eikä minulla ole aikaa lähteä kauppaan. Katson puhelimeni näytöllä näkyvää aikaa.
Minulla olisi 47 minuuttia aikaa valmistautua ennen lähtöä.
Okei, Louis rauhoitu.
Käy vain vaatekaappisi miljoona kertaa läpi ja tajua ettei sinulla ole vaatteita millä lähteä!!!
Löydän vaatekaapista ainoat siedettävät vaatteet jotka ovat mustat pillifarkut jotka ovat revitty polvista ja valkoisen t-paidan jossa on musta adidaksen logo, sekä musta nahkatakki.
Suin hiukseni parempaan asentoon tai muuten näytän juuri heränneeltä.
Aion laittaa vielä valkoiset vansit jalkoihini ja olen valmis.
Ainoa asia mikä minua häiritsee tässä asussa on se että valkoisesta adidaksen t-paidasta näkyy liian helposti läpi kaikki lukuisat tatuointini. Katson puhelimestani kelloa ja huomaan että joutuisin lähtemään viiden minuutin päästä mutta taidankin lähteä jo nyt.
Otan iphoneni laturin pois pistokkeesta ja tungen sen nahkatakkini taskuun, koska aion ladata puhelimeni loppuun Niallilla tai en saa yhteyttä kehenkään.
Otan vielä koulupöydältäni avaimet jos saavun myöhään ja kaikki nukkuu, ettei kenenkään tarvitsisi vaivautua heräämään ja tulla avaamaan ovea humalaiselle Louisille.
Avaan huoneeni oven ja suljen sen mahdollisimman hiljaa etten herättäisi nukkuvia Dorista ja Ernestiä. Kävelen portaat normaaliin tapaan alas ja törmään matkalla Lottieen.
