Tylypahkaan saavuttuamme olin aivan poikki. En halunnut ajatella sen kummemmin Ronia, ja mitä kaveruudellemme tapahtuisi.
Ykkösluokkalaisten tupalajitteluiden jälkeen Dumbledore kohotti ääntään:
"Hyvät oppilaat, voin luvata jo heti alkuun, että tämä vuosi on parempi, kuin viimeiset neljä vuotta! Olemme päättäneet hieman tutustuttaa teitä toisiinne, vaikka olettekin ehkä tienneet toisenne jo monta vuotta!" Dumbledore kailotti.
Ihmiset ryhtyivät hurraahuutoihin ja vihellyksiin.
"Aiomme järjestää päiviä, jolloin olette sen parin kanssa, jonka teille päätän", hän kertoi.
"Huomenna on kaikkien parituspäivät, eri aikaan.", Dumbledore lisäsi.
Halusin vain nukkumaan. En mitään muuta, mutta Ron pysäytti minut käytävällä.
"Mä haluaisin vaan mennä nukkumaan", sanoin.
"Ja mä haluaisin jutella", Ron väitti.
Nyökkäsin epäröiden.
"Hermione, mä oikeesti oon tosi pahoillani siitä mitä junassa tapahtu. En vaan pysty oleen erossa susta. Sä oot niin jumalattoman hyvän näkönen, fiksu, kiltti ja kaikkee", hän selitti.
"Ron, kuuntele. Pitäiskö antaa vaan tän jutun olla, koska mua pelottaa että meidän kaveruus menee tän takia", ehdotin.
"Öhm, en mä oikeen tiedä. Kun musta tuntuu että sä tunnet samoin kun mä, mutta et uskalla sanoa sitä", Ron selitti.
"Voi helvetti sä oot rasittava", kirkaisin, ja lähdin juoksemaan kohti okeskeluhuonetta.
Kun olin vihdoin sängyssä, ajattelin Ronia. Luuliko hän tosiaan, että pidän hänestä muunakin kuin kaverina.
"Kenet sinä haluaisit pariksesi", kysyi Emma yllättäen. (Hän on ykkösluokkalainen).
"Sinut varmaan", naurahdin.
"Et sinä minua voi saada, voit saada vain sinun ikäisesi", hän valitti.
"Ahaa, sitten haluaisin yhden Lunan. Sinä et varmaan tiedä häntä, jos olet uusi", sanoin.
"Mä haluaisin yhden Mattin, se on tosi söpö", Emma lisäsi.
