Olin järkyttynyt kirjeestä. Olikohan Grangerkin nähnyt kirjeen?
"Moi Draco", Pansy sanoi nähdessään minut oleskeluhuoneessa.
"Mee kattoo sun sängylle, mitä siä on", sanoin.
Pian Pansy tuli raivostuneen näköisenä tyttöjen makuusalista.
"Mitä helvettiä? Eiks ne opet tajuu mitään?! Se läski tyylii raiskaa mut!" Pansy ragesi.
Juuri silloin Grabbe ja Goyle tulivat muotokuva-aukosta sisään.
"Mitäs täällä huudetaan?", Grabbe kysyi.
"Öh, ei mitään", Pansy kerrankin nolosteli.
"Pansy haluaa että te raiskaatte sen", vitsailin.
Pansy katsoi minua vihaisena, ja juoksi pois.
"Mee vaa", huusin.
"Eks sä halunnu olla ton kaa. Etsä sille voi vittuilla. Draco?" Goyle kysyi.
"Oo ny jo hiljaa", sanoin ja virnistin.
"Kyl mä voisin sen raiskata", Grabbe naurahti.
Minä ja Goyle katsoimme häntä.
"Vitsi vitsi", hän lisäsi.
Sängyssä mietin, kuinka nukkuisimme Grangerin kanssa teltassa, ahtaassa jästiteltassa.
Ajattelin myös Pansya. Ihan sama vaikka hän murjottaisi.
Tätä ei moni tiennyt, mutta olimme suudelleet viime vuonna kaksi kertaa.
Se ei edes tarkoittanut minulle mitään, käytin Pansya vain "orjana". Emme ole edes eronneet, en hittoakaan tiedä olemmeko olleet edes yhdessä. En ollut tuntenut rakkautta toiseen sukupuoleen koskaan, miksi olisinkaan tuntenut.
Kyllä minä monta tyttöä saisin, mutta ei minun kaikkia tarvitse käyttää hyväksi. Olen oikeastaan yhtä kylmä kuin isäni, ja olen tyytyväinen siitä.
Joskus olen toivonut vanhempieni olevan aivan jotain muuta, mutta olen kasvanut Voldemortin elämän keskellä, joten pakosti minusta ja vanhemmistani on tullut tälläisiä.
Äitini ei ole yhtä kylmäverinen, kuin isä, mutta ei hän mikään pullan pyörittäjä ole.
Näin unta Voldemortista, ja siitä, kun otin pimeän piirron.
