Colore

Prologi

Kavioiden kopsetta, ihmisten huutoa, pyssyjen pauketta. Siihen minä heräsin sinä aamuna. Sinä kamalana aamuna jona menetin kaiken.

"Ashley herää", hätääntynyt ääni sanoo korvani juuressa.
 
"Herää Ashley kiltti. Meidän pitää lähteä", sama ääni sanoi ja nyt se kuulosti jo hyvin epätoivoiselta.

"Mitä nyt?" kysyin unenpöppöröisenä. Samassa tajusin sen; pyssyjen ääniä, juoksu askelia.

Katsoin äitiäni kysyvästi ja peloissani. Äidillä oli selässään reppu. Sellainen reppu jota me pakolaiset pidämme valmiina äkkilähtöjen varalta. Siellä oli ruokaa, muutama vaatekerta ja hiekan värinen teltta. Äitini tummanpunaiset silmät olivat täynnä huolta ja rakkautta.

Nousin nopeasti seisomaan ja äitini otti minua kädestä kiinni ja lähdimme juoksemaan.

"Missä isä on?" kysyin peloissani ja pelkoani lisäsi äitini silmästä tippunut verenpunainen kyynel. Ei, se ei ollut verenpunainen. Se oli verta. Ei hän normaalisti itkenyt verta, mutta välillä itki enkä tiedä mistä se johtui.

Juoksimme kovaa ja ympärillämme kuului ihmisten kirkunaa ja hiekka pöllysi.

Pian tunsin kuinka äitini ote hellitti kädestäni. Käännyin katsomaan käsiimme jotka olivat kiinni toisissaan. Hätkähdin sillä käteni oli aivan verinen. En kuitenkaan muista että minuun olisi osunut mikään enkä tuntenut kipua. Paitsi hetken päästä.

Katsoin äitini käteen jossa oli ammottava aukko josta vuosi hyvin paljon verta. Lisäksi hänen selässään oli myös iso reikä. Katsoin hänen tummanpunaisia silmiään jotka olivat hetki sitten huokuneet rakkauta, huolenpitoa ja hieman pelkoakin. Nyt ne olivat vain ja ainoastaan tyhjät.

---------------------------------------------------------------
Eli tää on mun eka tarina tääl wattbadissa ja nää luvut on tosi lyhyitä, varsinkin ekat luvut ja uskon et kirjoitus virheitä on aika paljon.