Colore

luku 1 |Ashley|

Seitsemän vuotta. Seitsemän viheliäistä vuotta on kulunut siitä kamalasta illasta, mutta jotenkin olen selvinnyt siitä. Selvinnyt siitä mistä kovin moni 11 vuotias tyttö ei olisi selvinnyt.

Siitä asti kun onnistuin pakenemaan niitä sinisiä palkkionmetsästäjiä olen elänyt yksin aavikolla. Kiertänyt keitaalta toiseen. Uinut keitaitten lammissa, sammuttanut janoni niiden lähteissä ja syönyt niiden hedelmäpuista.

Söin vähän ja harvoin ja olin todella laiha. Vaihdoin nopeasti paikkaa ja oleskelin yhdellä keitaalta yleensä korkeintaan kaksi yötä.

Kuljetin mukanani sitä hiekan väristä reppua jonka olin kuolleen äitini selästä ottanut sinä aamuna jona hän kuoli. Repussa pidin myös hiekan väristä telttaa, sekä yhtä sinipunaista vaatekertaa joka oli tehty aavikkolampaan villasta. Lisäksi siellä oli aavikkolampaan nahasta tehty vesileili jonka täytin aina vedellä keitailla. Ai niin. Olihan minulla mukanani myös vanha valkoista tiikeriä esittävä pehmolelu joka oli aina ollut kallein aarteeni.

Olin kyllästynyt maailmaan. Kyllästynyt elämään. Se ei ollut hyvä sillä ajatukseni olivat usein vihaa itseäni ja maailmaa kohtaan, sekä usein itsetuhoisia.

Joskus kylläkin myös ajattelin että vanhempani saattaisivat olla elossa ja että sota voisi joskus loppua.

Olin myös miettinyt että mistä koko pöljä sota sai alkunsa. Ovatko ihmiset oikeasti niin tyhmiä, että heidän mielestään kaikki erilaisuus on väärin tai laitonta tai... jotain.

Äitini oli kertonut minulle pienestä asti legendaa kuun jumalattaresta. Ennen muinoin ihmiset palvoivat kuun jumalatarta ja hänen lemmikkejä valkoista tiikeriä ja mustaa sutta. Jossain aavikon keskellä oli ollut suuri temppeli jossa ihmiset palvoivat kuun jumalatarta ja vahvistivat yhtenäisyyttään ja kansojen välistä sopua.

Temppelissä oli tarujen mukaan suuri kirjasto jossa olisi tieto lähes kaikista maailman asioista, mutta kirjastoon saivat mennä vain Reinbowt. He olivat voimakkaita ihmisiä jotka olivat maallisen maailman johtajia.

Jos kirjasto on olemassa löytyisiköhän sieltä myös tieto miksi sota alkoi? Kuka tietää?

Katsoin eteeni loputtomaan hiekka kasaan ja näin tuulessa heiluvia palmuja ja toivoin tosiaan että näkemäni keidas ei olisi kangastus. Lähdin kävelemään keidasta kohti ja pian paljaat jalkani koskettivat kuivan raapivan hiekan sijasta vehmasta ruohoa.

Pystytin teltan puiden alle ja se muuttui vihreäksi sillä se oli ainakin äitini mukaan tehty jätti kameleontin nahasta. Kaivoin maahan kuopan ja täytin leilini keitaan lammen vedeltä ja kaadoin sen sitten pieneen kuoppaan.

Riisuin vaatteeni ja heitin ne kuoppaan likoamaan. Pulahdan alasti lampeen ja uin hetken aikaa ihanan viileässä vedessä.

Pian nousin kuitenkin ylös vedestä ja puin repussa olevat puhtaat -tai puhtaat ja puhtaat, mutta kuitenkin- vaatteet. Söin hedelmiä puista ja join vettä pienestä lähteestä.

Käännyin kuopassa oleviin vaatteisiin päin ja aloin hinkaamaan niitä käsilläni. Pian otin sinipunaiset riepuni pois kuopasta ja laitoin ne kuivumaan teltan päälle.

Pakkasin reppuun erilliseen pussukkaan hedelmiä ja täytin leilini puhtaalla lähdevedellä. Tarkistin että repussa oli kaikki paitsi teltta ja kuivumassa olevat vaatteet ja kömmin telttaan. Nukahdin melkein samantien.

Aamulla heräsin pieneen töminään -kuin ison olennon niin kuin kamelin askeleet- sekä pieneen puheeseen.

Nousin varovaisesti istumaan teltassa ja kaivoin repusta pienen pyssyn jonka olin löytänyt hylätystä pakolaiskylästä.