Colore

Luku 2 |Ashley|

Nousin istumaan sängyssäni.

"Olipa outo uni", mietin itsekseni.

Hetkinen. Sänky. Se ei siis ollutkaan unta. Hieroin silmiäni väsyneenä ja katselin ympärilleni.

Huoneessa oli leveä sänky, se jolla makasin, puinen pikku yöpöytä sängyn vieressä, punainen matto lattialla, yksinäinen tuoli seinustalla ja pieni kappi. Huone oli aika iso. Tai siis minulle iso sillä olin asunut koko elämäni teltassa.

Huoneessa oli myös ovi joka johti pieneen vessaan jossa oli myös suihku koppi. Olihan minulla myös ehkä neliömetrin kokoinen eteinen jossa oli naulakko.

Katsoin sinäkelloa ja se näytti kolme yli kahdeksan. Minulla olisi puoli tuntia aikaa ennen kun tapasin rouva Chanin.

Vaikka olinkin asunut koko elämäni teltassa pakolaiskylässä minut oli opetettu hyvin. Äitini oli saanut nuorena todella hyvän koulutuksen mikä oli harvinaista sillä hän oli nainen ja vain harvat miehetkin saivat niin hyvän koulutuksen. Äiti oli opettanut kylässä kolme vuotiaista aikuisiin.

Osasin lukea, laskea ja kirjoittaa. Osasin myös monenlaisia selviytymistaitoja.

Tunnin päästä olin käynyt suihkussa, laittanut pitkät luonnon kiharaiset hiukseni letille ja pukenut tuolilta löytyneet hiekan väriset vaatteet jotka muuttuivat päälläni sinipunaisiksi.

Aukaisin huoneeni oven ja astuin punaiseen käytävään. Lattialla oli punainen matto ja seinät oli peitetty punaisella sametilla.

Laitoin huoneeni avaimen mustan nahkatakkinen taskuun. Kaikki muut vaatteet muuttuvat ihmisten päällä väriä heidän "lajinsa" mukaan paitsi valmiiksi mustat vaatteet. Mustaa nahkaa tai kangasta ei voi värjätä ja useat ihmiset käyttävät mustia viittoja.

Huoneeni oli kuudennessa kerroksessa ja hotellissa oli 20 kerrosta joista ensimmäiset kuusi majoittivat aavikolla löytyneitä pakolaisia ja erakoita ilmaiseksi. Ylemmät olivat maksullisia huoneistoja. Aivan korkeimmassa kerroksessa oli kylpylä ja muutama järjettömän suuri huoneisto sekä kamalan korkeatasoinen ja kallis ravintola jossa siis tapasin pian rouva Chanin.

Lähdin kävelemään kohti portaita jotka sijaitsivat käytävän päässä.

"Neiti Robers! Mukava nähdä teidät taas!" Rouva Chan huudahti nähtyään minut.

"Hei rouva Chan!" Sanoin, koska en keksinyt muutakaan.

Rouva Chan viittasi minut pöytäänsä ja istuin varoen paikalleni.

"Miksi halusitte tavata?" Kysyin mahdollisimman kohteliaalla äänen sävyllä.

"Pyytääkseni teiltä anteeksi, jaa kysyäkseni muutaman kysymyksen", rouva Chan vastasi ja risti sormensa yhteen kasvojensa eteen ja katsoi minua raoista, kuin tarkastellen.

"Jaahas. No mitä haluaisitte tietää", töksäytin vähän vähemmän kohteliaana kuin äsken.

"Mitä tiedätte vanhemmistanne?" Rouva Chan kysyi.

"Sen mitä he ovat kertoneet. Äiti oli saanut lääkäri isältään hyvän varhaiskoulutuksen jonka avulla hän oli päässyt johonkin koulutuslaitokseen. Tympäännyyttyään sotaan ja jatkuvaan nöyristelyyn hän oli karannut kaupungista 20 vuotiaana ja muuttanut pakolaiskylään jossa hän tapasi isäni."

"Aivan aivan... No entäpäs isänne?"

"Hänen vanhempansa tympääntyivät maailmanjärjestykseen niinkuin äitikin ja muuttivat pakolaiskylään kun isä oli seitsemän".

Rouva Chan nyökyttelli ja sitten hän pudisteli päätään. Uudestaan ja uudestaan. Ja vielä uudestaan. Lopulta hän teki eräänlaisen liikkeen siltä väliltä ja hänen niskansa naksahti inhottavasti.

"Rouva Chan. Saanko kysyä jotain?" Kysyin varovaisesti.

"Kysyit jo, mutta kysy uudestaan lapsikulta", rouva Chan vastasi ja naurahti hieman.

"Miksi kaikki salissa reagoivat, no, no niinkuin reagoivat kun kerroin vanhempieni nimet?" Rouva Chan näytti siltä että hän oli juuri niellyt jotain hyvin epämiellyttävää.

"No... No kun... Me... Äh olkoon. Pakko kai sinulle joskus on kertoa. Tule lähdetään toimistolleni", hän sanoi takellellen.

"Selvä?" Sanoin hieman kysyvästi. Olipa kummallinen aamianen. En ehtinyt edes syödä mitään.

Rouva Chan taisi lukea ajatukseni sillä pian hän sanoi:
"Sinulla taitaa olla nälkä. Saat jotain syötävää toimistolla."

Minä vain nyökkäsim ja lähdin kävelemään rouva Chanin perään.

***

Olimme suuren valkoisen talon -ministeriön- perällä huoneessa jossa oli paljon elektroniikka. Varsinkin holotauluja.

"No niin. Tulimme tänne jotta saisimme olla ehdottomasti rauhassa. Minun on nimittäin kerrottava sinulle vanhemmistasi. Aloitetaan vaikka isästä. Isäsi suku oli asunut jo muutaman sukupolven ajan täällä meidän kaupungissamme. Hän oli suuri sotilaallinen johtaja ja korkea arvoinen virkamies sekä hyvin arvostettu henkilö. Kerran hän oli neljän ystävänsä kanssa lähtenyt aavikolla, mutta vain ystävät palasivat. Epäilemme että joko ystävät pettivät hänet tai..."

"Rouva Chan täällä on vihollisia! Mitä teemme?" Ovesta sisään rynninyt mies sanoi.

"Tappakaa tai vangitkaa kaikki. He eivät saa päästä lavertelemaan meistä".

"Selvä", mies sanoi ja kumarsi.

Rouva Chan alkoi touhuta ympäri huonetta ja minä vain seisoin sivussa ja katselin.

"Tuota... Rouva Chan..." Aloitin mutta rouva Chan keskeytti minut.

"Ei ole aikaa. Tässä kartta. Seuraa sitä. Mene. Nyt!" Rouva Chan sanoi ja tyrkkäsi käsiini kaksi paperia joista alimmainenoli selvästi vanha ja siinä luki koukeroisin kirjaimin:
Lune templum.

Päällimmäinen sen sijaan oli tavallinen kartta jossa luki MTTSB. Ei hajuakaan mitä se tarkoitti, mutta se oli kai tämän hetkinen päämääräni.

----------------------------------
Hellouw! Ei oo tullu nyt lukua vähään aikaan ja niitä tulee muutenkin aika hitaasti... Mutta tulee kuitenkin!! Tää luku on myös aika lyhyt (723), mutta seuraavasta tullee (toivottavasti :D) vähän pitempi. Sitten vielä semmonen pikku juttu että minua EI haittaa ollenkaan jos tulees semmoisia kommentteja joissa korjaillaan pilkun paikkoja tai huomautellaan yhdyssana virheistä :D.