Behind The Shadows

Muistoja

Miekka iskeytyi maahan kovalla voimalla. Siitä lähtevä ääni oli suorastaan karmiva, ja se pirstoutui pieniksi sirpaleiksi. Mustiin viittoihin pukeutuneet ihmiset ympäröisivät särkyneen miekan, ja kaikki sen pienimmätkin palaset. Miekasta ei näkynyt enää jälkeäkään, kun miekka heitettiin sirpaleineen mereen, odottamaan sen seuraavaa valittua, josta kenelläkään ei ollut tietoa. Monien vuosisatojen ajan miekkaa etsittiin ja etsittiin. Mutta turhaan. Miekka oli kadonnut, eikä sitä enää koskaan löydetty.

Kunnes eräänä kohtalokkaana kylmänä talviyönä, pieni tyttö nimeltä Lily Jansson kipitteli pitkin lumen täytteisiä katuja. Tyttö seisahtui, kun näki taivaan kauneuden. Sen kauniit tähdet, ja ne uskomattomat tähdenlennot, jotka ympäröivät New Yorkin kadut. Lily nosti päätään, ja katsoi ylös. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista. Hän oli vasta seitsämän vanha, mutta näky oli niin taianomainen, ettei Lily tajunnut seisovansa keskellä New Yorkin ruuhkaisinta katua. Kunnes takaatapäin kuului suuri hurina. Lily käänsi päätään, ja huomasi auton tulevan. Hän ei ehtinyt tehdä mitään, nähdessään tuon punaisen audin. Kuski säikähti, ja yritti jarruttaa. Vauhti oli vain liian kova. Olisi kestänyt vain muutama sekuntti, että Lily olisi jäänyt auton alle. Tiet olivat peilijäätä, mutta jotenkin hän onnistui pelastautumaan sen alta. Mutta miten? Lily katsoi ylös taivaalle tähdenlentojen suuntaan, kunnes jokin vetäisi voimaa hänen puoleensa, ja hän sai rohkeuden hypätä pois auton alta. Lily on nyt 17, ja tietää mitä sinä kohtalokkaana yönä olisi voinut tapahtua, jollei se tunne olisi vallannut häntä.

Tähdenlentojen merkitys oli kertoa kansoille, että miekan omistaja oli löydetty. Mutta kukaan ei vielä tiennyt kuka tämä oli. Tähdenlennot sinkosivat suoraan avomeren yli, ja nämä iskeytyivät jäisen merenpinnan alapuolelle syvyyksiin, jossa miekka piileksi. Jonne miekka oli heitetty.

Seuraavana kesänä Lilyn ollessa kahdeksan vanha, hän oli rannalla leikkimässä sen ajan parhaan ystävänsä Alexandran kanssa. He juoksivat pitkin rantaa, kunnes Alexandra kompastui. Hänen jalastaan vuosi verta, ja tämä alkoi itkemään. Lilylle tuli paha mieli Alexandran puolesta, joten hän juoksi mereen ämpäri kädessään hakeakseen Alexandran haavaan jotakin jolla putsata se. Lily ei olisi saanut lähteä yhden tietyn merkin yli, jonka hänen vanhempansa olivat asettaneet tälle, jotta Lily tietäisi mihin asti uiminen oli sallittua. Hän oli rajan kohdalla, kunnes huomasi astuneensa johonkin kovaan. Hän sukelsi, jotta saisi tietää mikä asia se oli. Hänen vanhempansa, jotka heitä silloin rannalla vahtivat, alkoivat huutaa tyttöjen nimiä, kun eivät enää nähneet heitä missään. Alexandra lähti Lilyn vanhempien luokse itku kurkussa, ja kertoi missä Lily oli. Vanhemmat huolestuivat ja juoksivat meren reunalle ja huusivat tämän nimeä. He katsoivat ympärilleen hätäisinä.

Meren alla Lily näki hohtavan esineen, ja hänen silmistään näki sen kauneuden. Hän oli juuri koskettamassa miekkaa, kunnes hänen isänsä nappasi hänet meren pohjasta. Isä sai vietyä Lilyn rantaan, ja nämä pitivät tälle kovan puhuttelun sääntöjen rikkomisesta. Lily ei itkenyt. Ei mitään. Hän oli tietenkin pahoillaan, mutta kun puhuttelu oli ohitse, hän käveli pyyhkeellä istuvan Alexandran luo, ja otti ämpäristä vettä. Hän kosketti tämän haavaa, ja ihan silmänräpäyksessä, haava oli poissa.

Se jäi Lilyn ja Alexandran väliseksi salaisuudeksi, jota he eivät olleet koskaan kertoneet kenellekään. Kukaan ei oikeastaan tiedä mitä sinä päivänä rannalla oikeasti tapahtui. Lily kertoi kaiken tietenkin Alexandralle, liittyen siis hohtavan miekan löytämiseen. He uskoivat aina, että vedessä oli jotakin taikaa, jonka avulla haava putsaantui, mutta tosiasiassa kyse oli ihan jostain muusta.